Psykoterapeuttien työhyvinvointi : Psykoterapeuttikoulutuksen käyneiden sairaanhoitajien kokemuksia työhyvinvointia edistävistä ja kuormittavista tekijöistä psykoterapiatyössä

Abstract

Työelämä on ollut viime vuosina suurten muutosten alla. Ennen työtä tehtiin pitkälti ruumiillisten ominaisuuksien avulla, nykyään työelämässä korostetaan kasvavalla vauhdilla työntekijän henkisiä ominaisuuksia. Tämän vuoksi työnteosta on tullut aiempaa kuormittavampaa ja henkisiä voimavaroja kuluttavampaa. Henkisten ominaisuuksien korostuminen näkyy vahvasti psykoterapiapalveluiden tarpeen kasvamisena sekä psykoterapeuttisten työyhteisöjen lisääntymisenä asiakasmäärien alettua kasvaa. Työelämän muuttumisen myötä työhyvinvointia on alettu tutkia – ensin yleisellä tasolla ja vähitellen myös ammattikunnittain. Psykoterapiapalveluiden tarpeen kasvamisen myötä on syytä kiinnittää huomiota erityisesti psykoterapeuttien työhyvinvointiin. Toistaiseksi psykoterapeuttien työhyvinvointi on Suomessa lähes kokonaan tutkimaton alue siitäkin huolimatta, että yhä useampi sairaanhoitaja täydentää tutkintoaan ja opiskelee psykoterapeutin nimikesuojatun tutkinnon.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla sairaanhoitajataustaisten psykoterapeuttien kokemuksia työhyvinvointia edistävistä ja sitä kuormittavista tekijöistä. Tarkoituksena on myös saada selvyyttä siihen, millaiseksi psykoterapeutit kokevat työhyvinvointinsa nykytasolla. Tutkimuksen teoriapohjana käytettiin psykoterapian harjoittamisesta kertovaa kirjallisuutta, työhyvinvoinnin aihepiiriin liittyviä tutkimuksia sekä psykoterapeuttien ammattia koskevia raportteja, tilastoja ja selvityksiä.

Tutkimustehtävänä on saada vastauksia seuraaviin kysymyksiin: mitkä asiat psykoterapeutit kokevat työssään työhyvinvointia edistävinä, mitkä taas kuormittavina? Tutkimus on laadullinen. Tässä opinnäytetyössä aineistonkeruumenetelmänä käytettiin avointa haastattelumenetelmää. Aineiston saamiseksi haastattelin neljää sairaanhoitajataustaista psykoterapeuttia avointa haastattelumenetelmää hyödyntäen. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin tekstinkäsittelyohjelmalla. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla.

Tästä tutkimuksesta saatujen tutkimustulosten mukaan psykoterapeutit kokivat työhyvinvointia edistävinä tekijöinä reflektoinnin eli tunnepeilauksen, harrastukset, sosiaalisen verkoston, tietoisen läsnäolon sekä rajojen asettamisen. Työhyvinvointia kuormittavina tekijöinä taas koettiin vuorovaikutuksen haasteet, psykoterapian järjestämiseen liittyvät tekijät, omat raskauttavat tunteet ja vahva myötäeläminen sekä oman elämän varjostavat tapahtumat. Tuloksista oli nähtävissä myös, että työhyvinvointia edistävät ja kuormittavat tekijät ovat subjektiivinen asia.

Tästä opinnäytetyöstä saatavia tuloksia hyödynnetään kehittämään psykoterapeuttien työhyvinvointiin tähtääviä tukitoimia, esimerkiksi työnohjausta ja mentorointia. Tutkimustuloksista hyötyvät myös kaikki nykyiset psykoterapeutit, tulevat psykoterapeutit sekä psykoterapeutin ammattia suunnittelevat nykyiset sairaanhoitajat.

Working life has been undergoing major changes in recent years. Before the work was largely done with the help of bodily features, today's working life emphasizes the employee's intellectual qualities at an expanding pace. As a result, work has become more burdensome and more resource-intensive. The emphasis on mental qualities is strongly reflected in the need for psychotherapy services and the increase in psychotherapeutic work communities as the number of clients increases. With the change of working life, well-being at work has begun to be explored - first on the general level and gradually also by profession. Due to the need for psychotherapy services, special attention should be paid to the well-being of psychotherapists. So far, occupational well-being of psychotherapists is almost completely unexplored area in Finland despite the fact that more and more nurses complete their degree and study a psychotherapist's title-protected degree.

The purpose of this thesis is to describe the experiences of psychotherapists on factors that promote and exacerbate occupational wellbeing. It is also intended to clarify how psychotherapists experience their occupational well-being at the present level. The theoretical basis of the study was based on literature on the practice of psychotherapy, research on occupational well-being at the general level, certain reports, statistics and studies on the profession of psychotherapists.

The research task is to get answers to the following questions: what do psychotherapists feel to promote well-being at work and which ones do they feel that burden well-being? The research is qualitative. In this thesis, an open method of interviewing was used as the material collection method. To get the material, I interviewed four psychotherapists using an open interview method. The interviews were recorded and transcribed using a word processor. The material from interviews was analyzed by content analysis.

According to the research findings from this study, psychotherapists felt that reflection, hobbies, social networking, conscious presence and boundaries were factors that promote wellbeing at work. As factors encumbering occupational wellbeing, psychotherapists felt that the challenges of interaction, the factors involved in organizing psychotherapy, psychotherapists’ own aggravating emotions and strong compassion, as well as events shadowing their own lives were notable issues. It was also apparent from the results that factors contributing to and promoting occupational well-being are a subjective matter.

The results of this thesis are utilized to develop support measures for psychotherapists, such as job counseling and mentoring. All current psychotherapists, future psychotherapists, and those who are planning to become a psychotherapist will also benefit from the research results.