Esipesuaineen levitystekniikan optimointi automaattisessa autonpesukoneessa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin kahden suuttimen optimaalista levitystekniikkaa. Työn tarkoitus oli tutkia ja testata, kuinka paljon eri suuttimet irrottivat likaa auton pinnalta silloin, kun auto on automaattisessa autonpesukoneessa. Työn teoriassa käsiteltiin eri suutinten suihkutuskulmaa, pisarakokoa ja suihkun iskuvoimaa. Opinnäytetyön teoriaosuudessa perehdyttiin myös siihen, mitkä eri tekijät vaikuttivat suuttimiin. Nämä tekijät olivat pesunesteen visko-siteetti, lämpötila, paine ja pintajännitys. Työ tehtiin Pine Line Oy:lle.

Työssä testatut suuttimet olivat SSF Spraying Systems Finland Oy:n pistesuihkusuutin ja viuhkasuutin. Lisäksi kokeessa käytettiin teräslevyjä simuloimaan auton ulkopintaa, Pine Line Oy:n bitumikalvospraytä simuloimaan poispestävää likakerrosta ja pesuaineena Power Cleaner -liuotinta. Kokeet tehtiin Metropolia Ammattikorkeakoulun Materiaali- ja pintakäsittelyn laboratoriossa. Kokeeseen kuuluivat sumutuskoe ja vedensuihkutuskoe. Kokeessa käytetyn viuhkasuuttimen malli oli HB1/8U-SS1520 ja pistesuihkusuuttimen B1/8MEG-0004.

Kokeiden jälkeen saatiin kaikkien levyihin jääneen bitumikerroksen pinta-alamassat. Tuloksessa saatiin tietää, kuinka paljon suhteellisesti bitumikalvo oli irronnut levyistä. Kokeessa tehtiin rinnakkaiskokeet ja toistojen määrä oli kolme. Kokeen lopussa laskettiin näytteiden keskiarvo ja toistojen keskihajonta. Kokeessa oli saatu selville, että viuhkasuutin oli parempi irrottamaan likaa laajalla alueella kuin pistesuihkusuutin. Pistesuihkusuutin koetuloksessa kalvoa oli irronnut 8−20 %. Viuhkasuutin koetuloksessa kalvoa oli lähtenyt 60−90 %. Koetuloksien perusteella viuhkasuuttimella saadaan likaa irrotettua tehokkaasti auton laajoilta pinnoilta kuin pistesuihkusuuttimella. Viuhkasuutin on kokeen mukaan taloudellisempi.

In the thesis the optimum spreading technique for two nozzles was examined. The purpose of the work was to study and test how different nozzles removed dirt from the car surface when the car is in an automated car wash. In the theoretical part the spray angle, the droplet size and the impact force of the various nozzles were examined. In the theoretical part of the thesis, various factors influencing the nozzles were also studied. These factors were viscosity, temperature, pressure, and surface tension of the washing liquid. The thesis was done for Pine Line Oy.

The nozzle that were used in the test were received from SSF Spraying Systems Finland Oy. The nozzles were flat spray nozzle and fan nozzle. In addition, in the experiment, steel plates were used to simulate the outer surface of the car, Pine Line Oy's bituminous membrane film to simulate a wash-off layer and Power Cleaner washing liquid was used as a detergent. The tests were conducted at the Metropolia Polytechnic's Materials and Surface Treatment Laboratory. The test included a spray test and a water injection test. The model of the fan nozzle used in the test was HB1 / 8U-SS1520 and point spray nozzle B1 / 8MEG-0004.

After the experiments, the surface masses of the bituminous layer remaining on all plates were calculated. The calculations showed how much the bitumen membrane had been relatively detached from the plates. The experiment included parallel tests, and the number of repetitions was three. At the end of the experiment, the average of the amount of removed bitumen membrane in samples and the standard deviation of the repetitions were calculated. It was found in the experiment that the flat spray nozzle was better at removing dirt in a wide area than the flat spray nozzle. In the flat spray nozzle test, 8 % - 20 % of the membrane was removed and with the fan nozzle, 60 % - 90 %. Test results show that the fan nozzle removes the dirt from the wide surfaces of the car more effectively than the flat spray nozzle. On the basis of the experiment, the fan nozzle is more economical.