Kansantanssinopettajien työnkuva -sielunravintoa vai elinkeino?
Hiukka, Katariina (2018)
Hiukka, Katariina
Oulun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018070314325
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018070314325
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on tutkittu Oulun konservatoriosta ja Oulun ammattikorkeakoulusta kansantanssinopettajiksi vuoden 2017 loppuun mennessä valmistuneiden opettajien työnkuvaa ja ansaintalogiikkaa kansantanssin parissa. Tavoitteena on kartoittaa työnkuvan vahvuudet ja ongelmakohdat. Ala on vielä suhteellisen nuori ja töitä on hyvin, mutta useat ammattilaiset vaihtavat alaa varsin pian valmistumisen jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on löytää syitä ja kehittämisehdotuksia alanvaihdon estämiseksi.
Kansantanssinopettajien työ on ilta- ja viikonloppupainotteista. Enemmistä heistä työskentelevät freelancereina, vaikka kuukausipalkkaisuus on lisääntynyt. Tutkimuksessa selvitetään, miksi heistä vain yksittäiset ihmiset ovat yrittäjiä. Mitkä ovat syynä siihen, että kansantanssialalla ei yrittäjyyttä juuri ole, toisin kuin useissa muissa tanssilajeissa. Työskentelytapojen lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään kansantanssinopettajien osaamista aineettoman palvelun tuotteistamisesta. Lopuksi kansantanssinopettajilta on kerätty ajatuksia siitä, miten ammattia saataisiin kehitettyä
Opinnäytetyön tutkimusmateriaalina on käytetty kyselylomaketta, joka lähetettiin 36 valmistuneelle kansantanssinopettajalle. Vastausprosentti oli 80,5 %. Tutkimuskysymyksen taustoitukseen teoriapohjana on käytetty runsasta kirjallisuutta työhyvinvoinnista ja tuotteistamisesta sekä artikkeleja luovan alan yrittäjyydestä, kansantanssista ja opettajuudesta.
Kansantanssinopettajien työnkuva on hajanainen ja työtunnit kerätään usealta taholta. Työ on yksinäistä vailla työyhteisöä. Alalla työnantajina toimivat usein kolmannen sektorin erilaiset yhdistykset ja kaikilla yhdistyksillä ei ole tietämystä, miten toimia työnantajana. Työsopimuksista ja palkasta joudutaan usein neuvottelemaan kansantanssinopettajan toimiessa neuvojana ja asiantuntijana.
Kansantanssinopettajat eivät tuotteista omaa osaamistaan, se mielletään yrittäjille tarpeelliseksi toiminnaksi, ei niinkään freelancer-opettajille. Yrittäjyyteen ei ole riittävästi osaamista eikä kansantanssinopettajille ole tarjolla työhyvinvointia tai uravalmennusta. Palkkauksessa on hajontaa, eikä ammattilaisilla ole siitä sovittua yhteistä linjausta. Nämä puutteet vaikuttavat työhyvinvointiin ja alanvaihtopäätökseen.
Kansantanssinopettajien työ on ilta- ja viikonloppupainotteista. Enemmistä heistä työskentelevät freelancereina, vaikka kuukausipalkkaisuus on lisääntynyt. Tutkimuksessa selvitetään, miksi heistä vain yksittäiset ihmiset ovat yrittäjiä. Mitkä ovat syynä siihen, että kansantanssialalla ei yrittäjyyttä juuri ole, toisin kuin useissa muissa tanssilajeissa. Työskentelytapojen lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään kansantanssinopettajien osaamista aineettoman palvelun tuotteistamisesta. Lopuksi kansantanssinopettajilta on kerätty ajatuksia siitä, miten ammattia saataisiin kehitettyä
Opinnäytetyön tutkimusmateriaalina on käytetty kyselylomaketta, joka lähetettiin 36 valmistuneelle kansantanssinopettajalle. Vastausprosentti oli 80,5 %. Tutkimuskysymyksen taustoitukseen teoriapohjana on käytetty runsasta kirjallisuutta työhyvinvoinnista ja tuotteistamisesta sekä artikkeleja luovan alan yrittäjyydestä, kansantanssista ja opettajuudesta.
Kansantanssinopettajien työnkuva on hajanainen ja työtunnit kerätään usealta taholta. Työ on yksinäistä vailla työyhteisöä. Alalla työnantajina toimivat usein kolmannen sektorin erilaiset yhdistykset ja kaikilla yhdistyksillä ei ole tietämystä, miten toimia työnantajana. Työsopimuksista ja palkasta joudutaan usein neuvottelemaan kansantanssinopettajan toimiessa neuvojana ja asiantuntijana.
Kansantanssinopettajat eivät tuotteista omaa osaamistaan, se mielletään yrittäjille tarpeelliseksi toiminnaksi, ei niinkään freelancer-opettajille. Yrittäjyyteen ei ole riittävästi osaamista eikä kansantanssinopettajille ole tarjolla työhyvinvointia tai uravalmennusta. Palkkauksessa on hajontaa, eikä ammattilaisilla ole siitä sovittua yhteistä linjausta. Nämä puutteet vaikuttavat työhyvinvointiin ja alanvaihtopäätökseen.