Potkunyrkkeilyn kilpailunomaisen suorituksen kuormittavuus ja potkunyrkkeilijöiden fyysisiä ominaisuuksia
Paavola, Tuomas (2009)
Paavola, Tuomas
Lahden ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005129107
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005129107
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin potkunyrkkeilyn kilpailunomaisen suorituksen kuormittavuutta sekä kilpapotkunyrkkeilijöiden fyysisiä ominaisuuksia. Lisäksi tutkimuksessa mitattiin potkunyrkkeilyn kilpailuun valmistavan harjoitteen kuormittavuutta. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää Suomalaista potkunyrkkeilyvalmennusta, ja luoda tutkimuspohjaa potkunyrkkeilyn lajianalyysiä varten. Tavoitteena oli myös vertailla potkunyrkkeilyn kuormittavuutta muiden kamppailulajien kuormittavuuteen, jotta potkunyrkkeilyvalmennuksesta saataisiin lajispesifimpää. Tutkimusryhmä koostui kahdeksasta Lahden Kamppailulajikeskuksen kilpapotkunyrkkeilijästä.
Kilpailunomaisen suorituksen kuormittavuutta tutkittiin mittaamallaa koehenkilöiden syke- ja laktaattiarvot jokaisen erän jälkeen. Testattavat ottelivat kolme kahden minuutin erää, minuutin tauoilla. Kilpailuomaisessa suorituksessa ensimmäisen erän jälkeen syke oli keskimäärin 6% alle maksimisykkeen ja laktaattiarvo 9,3mmol, toisen erän jälkeen 3% ja 11mmol sekä kolmannen 1% ja 12,8mmol.
Kilpailuun valmistava harjoite suoritettiin harjoitustyynyillä. Harjoitteessa mitattiin testattavien sykettä. Kilpailuun valmistavan harjoitteen sykearvot olivat keskimäärin 6,5% alle maksimisykkeen(1.erä), 4%(2.erä) ja 2%(3.erä). Kilpailuun valmistavassa harjoitteessa energiaa tuotetaan tutkimuksen mukaan hieman enemmän aerobisesti suhteessa kilpailunomaiseen suoritukseen.
Fyysisiä ominaisuuksia mitattiin maksimaalisella hapenottokykytestillä, nopeusvoimamittauksella, liikkuvuustestillä ja kehonkoostumusmittauksella. Testiryhmän fyysiset ominaisuudet olivat ikäluokkaan verrattuna keskimääräistä jonkin verran paremmat. Verrattuna keskitason kilpanyrkkeilijän arvoihin testiryhmän VOmax2 oli jonkin verran huonompi. Nopeusvoimaominaisuudet olivat esimerkiksi koripallosta luotuihin viitearvoihin heikolla tasolla.
Tutkimuksen perusteella potkunyrkkeily on nopeuskestävyyslaji, jossa energiaa tuotetaan aerobisesti sekä anaerobisesti. Tuloksista voidaan päätellä, että anaerobinen energiantuotto lisääntyy ottelun loppua kohti. Tutkimuksen mukaan potkunyrkkeilyssä energiaa tuotetaan enemmän anaerobisesti verrattuna nyrkkeilyyn. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että potkunyrkkeilujöiden fyysiseen harjoitteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Fyysinen harjoittelu tulisi suunnitella potkunyrkkeilyn kilpailunomaisen suorituksen kuormittavuuden pohjalta ja muista kamppailulajeista omaksutut harjoitteet muokata lajin kuormittavuuteen sopiviksi.
Kilpailunomaisen suorituksen kuormittavuutta tutkittiin mittaamallaa koehenkilöiden syke- ja laktaattiarvot jokaisen erän jälkeen. Testattavat ottelivat kolme kahden minuutin erää, minuutin tauoilla. Kilpailuomaisessa suorituksessa ensimmäisen erän jälkeen syke oli keskimäärin 6% alle maksimisykkeen ja laktaattiarvo 9,3mmol, toisen erän jälkeen 3% ja 11mmol sekä kolmannen 1% ja 12,8mmol.
Kilpailuun valmistava harjoite suoritettiin harjoitustyynyillä. Harjoitteessa mitattiin testattavien sykettä. Kilpailuun valmistavan harjoitteen sykearvot olivat keskimäärin 6,5% alle maksimisykkeen(1.erä), 4%(2.erä) ja 2%(3.erä). Kilpailuun valmistavassa harjoitteessa energiaa tuotetaan tutkimuksen mukaan hieman enemmän aerobisesti suhteessa kilpailunomaiseen suoritukseen.
Fyysisiä ominaisuuksia mitattiin maksimaalisella hapenottokykytestillä, nopeusvoimamittauksella, liikkuvuustestillä ja kehonkoostumusmittauksella. Testiryhmän fyysiset ominaisuudet olivat ikäluokkaan verrattuna keskimääräistä jonkin verran paremmat. Verrattuna keskitason kilpanyrkkeilijän arvoihin testiryhmän VOmax2 oli jonkin verran huonompi. Nopeusvoimaominaisuudet olivat esimerkiksi koripallosta luotuihin viitearvoihin heikolla tasolla.
Tutkimuksen perusteella potkunyrkkeily on nopeuskestävyyslaji, jossa energiaa tuotetaan aerobisesti sekä anaerobisesti. Tuloksista voidaan päätellä, että anaerobinen energiantuotto lisääntyy ottelun loppua kohti. Tutkimuksen mukaan potkunyrkkeilyssä energiaa tuotetaan enemmän anaerobisesti verrattuna nyrkkeilyyn. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että potkunyrkkeilujöiden fyysiseen harjoitteluun tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Fyysinen harjoittelu tulisi suunnitella potkunyrkkeilyn kilpailunomaisen suorituksen kuormittavuuden pohjalta ja muista kamppailulajeista omaksutut harjoitteet muokata lajin kuormittavuuteen sopiviksi.