Ekologinen ja kestävä teatterituotanto : Kehittämiskohteena Kansallisteatterin lavastus
Kukkonen, Elina (2018)
Kukkonen, Elina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018082114600
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018082114600
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite on löytää ekologisempi ja kestävämpi tapa tuottaa teatterilavastuksia. Työllä pyritään selvittämään, miten työn tilaajana toimiva Kansallisteatteri voisi tuottaa lavastuksensa mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Lisäksi työ pohtii, miten tuottaja voi omalla työllään lisätä toiminnan ekologisuutta, millainen on tilaajan lavastusprosessi ja mitkä ovat tilaajan lavastustuotannon ekologiset kipupisteet.
Tutkimuskysymyksiä katsotaan erityisesti kulttuurituotannon, tilaajan ja lavastustuotannon näkökulmista. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostavat projektinhallinnan kaksi teoriaa – projektin osittamiseen keskittynyt Work Breakdown Structure sekä riskien kartoittamisessa apuna oleva Risk Breakdown Structure. Opinnäytetyö liittää teatterituotannon ekologisen kestävän kehityksen keskusteluun.
Tutkimus on tapaustutkimus. Aineistonhankintamenetelminä käytettiin Kansallisteatterin lavastustuotannon työntekijöille suunnattuja avoimia teemahaastatteluja sekä monialaiselle kulttuurituottajaryhmällä suunnattua yhteisöllistä ideointimenetelmää. Tuloksena syntyi tilaajalle kohdistettuja kehitysehdotuksia, joissa on hyödynnetty kulttuurituottajan näkökulmaa. Ehdotukset antavat tilaajalle työkaluja, joiden avulla voidaan käytännössä parantaa työn ekologisuutta.
Tutkimuksessa selvisi, että Kansallisteatterin lavastustuotannon ekologiset haasteet liittyvät prosessin alkuun ja loppuun. Tutkimuksessa selvisi myös, että kulttuurituottajat kokevat voivansa vaikuttaa työnsä ekologisuuteen erityisesti ekologisen toiminnan mahdollistamisella, viestinnällä, uusiokäyttämisellä ja suunnitelmallisuudella. Näiltä kahdelta tutkimusryhmältä saatujen tulosten analysoinnilla kehitettiin ehdotuksia, jolla tilaaja voisi parantaa lavastustuotantonsa ekologisuutta erityisesti tuottajan asemassa työskentelevän näkökulmasta.
Tutkimuksesta hyötyy työn tilaaja Kansallisteatteri, jonka lavastustuotantoon tässä työssä esitetyt kehitysehdotukset on suunnattu. Lisäksi työ on hyödyllinen koko esittävän taiteen kentän tuottajille, jotka ottavat työssään usein samanlaisen roolin teatterituottajien kanssa. Työ on hyödyllinen myös teatteritoimijoille, jotka pyrkivät kartoittamaan oman tuotantonsa ekologisia haasteita ja etsivät niihin kehitysehdotuksia.
Tutkimuskysymyksiä katsotaan erityisesti kulttuurituotannon, tilaajan ja lavastustuotannon näkökulmista. Opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen muodostavat projektinhallinnan kaksi teoriaa – projektin osittamiseen keskittynyt Work Breakdown Structure sekä riskien kartoittamisessa apuna oleva Risk Breakdown Structure. Opinnäytetyö liittää teatterituotannon ekologisen kestävän kehityksen keskusteluun.
Tutkimus on tapaustutkimus. Aineistonhankintamenetelminä käytettiin Kansallisteatterin lavastustuotannon työntekijöille suunnattuja avoimia teemahaastatteluja sekä monialaiselle kulttuurituottajaryhmällä suunnattua yhteisöllistä ideointimenetelmää. Tuloksena syntyi tilaajalle kohdistettuja kehitysehdotuksia, joissa on hyödynnetty kulttuurituottajan näkökulmaa. Ehdotukset antavat tilaajalle työkaluja, joiden avulla voidaan käytännössä parantaa työn ekologisuutta.
Tutkimuksessa selvisi, että Kansallisteatterin lavastustuotannon ekologiset haasteet liittyvät prosessin alkuun ja loppuun. Tutkimuksessa selvisi myös, että kulttuurituottajat kokevat voivansa vaikuttaa työnsä ekologisuuteen erityisesti ekologisen toiminnan mahdollistamisella, viestinnällä, uusiokäyttämisellä ja suunnitelmallisuudella. Näiltä kahdelta tutkimusryhmältä saatujen tulosten analysoinnilla kehitettiin ehdotuksia, jolla tilaaja voisi parantaa lavastustuotantonsa ekologisuutta erityisesti tuottajan asemassa työskentelevän näkökulmasta.
Tutkimuksesta hyötyy työn tilaaja Kansallisteatteri, jonka lavastustuotantoon tässä työssä esitetyt kehitysehdotukset on suunnattu. Lisäksi työ on hyödyllinen koko esittävän taiteen kentän tuottajille, jotka ottavat työssään usein samanlaisen roolin teatterituottajien kanssa. Työ on hyödyllinen myös teatteritoimijoille, jotka pyrkivät kartoittamaan oman tuotantonsa ekologisia haasteita ja etsivät niihin kehitysehdotuksia.