Ikääntyneen muistioireisen arjessa pärjäämisen tekijöitä

Abstract

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli selvittää ikääntyneen muistioireisen henkilön arjessa pärjäämisen tekijät haastattelemalla viittä ikääntynyttä henkilöä, joilla oli muistitesteissä todettu lievää kognitiivista heikentymää. Tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena oli tukea ikääntyneen muistioireisen toimintakykyä. Tutkimuksellinen lähestymistapa oli laadullinen ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tiedontuottajat valikoituivat Porvoon vanhus- ja vammaispalveluiden muistipoliklinikan asiakkaista, etukäteen asetettujen kriteerien mukaisesti. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena syntyi kuvaus ikääntyneen muistioireisen arjessa pärjäämisen tekijöistä. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksista kävi esille, että haastateltavien arjessa pärjäämistä edisti niin oma itsenäisyys arjen toiminnoissa kuin mahdollisuus läheisten tukeen ja apuun. Toisaalta riippuvuuden toisten avusta, etenkin paikasta toiseen liikkumisen suhteen, koettiin arjessa pärjäämistä rajoittavana tekijänä. Sosiaalisen toiminnan ja erityisesti läheisten kanssa yhdessäolon sekä mahdollisuuden tehdä jotain tarpeellista ja mielekästä, koettiin lisäävän arjessa pärjäämistä. Myös tarpeellisuuden tunne ja itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, sekä iän tuomiin muutoksiin sopeutuminen ja myönteinen suhtautuminen omaan tilanteeseensa, nousi vastauksissa arjessa pärjäämistä tukevaksi tekijäksi. Arjessa tarvittavan teknologian hallitseminen koettiin haastateltavien keskuudessa osaksi arkea, mutta samalla etenkin uuden teknologian käytön osaamattomuuden nähtiin rajoittavan arjessa pärjäämistä. Useamman asian yhtäaikaisesti käsittelemisen vaikeus, näkyi haastateltavien vastauksissa siten, että etenkin tulevaisuuteen sovittujen tapaamisten kanssa tapahtui toisinaan päällekkäisyyksiä. Tähän liittyen arjessa pärjäämistä tukevana tekijänä koettiin niin sisäisten kuin ulkoisten muistin tukien käyttö. Haastateltavat toivat vastauksissaan esille terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstöltä saatavan tuen merkityksen. Pelko tai ainakin huoli muistisairauteen sairastumisesta nousi esille haastateltavien vastauksissa, mutta vastapainoksi haastateltavat kokivat saaneensa rauhoittavaa ja kannustavaa tukea muistipoliklinikan henkilökunnalta. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää Porvoon vanhus- ja vammaispalveluiden muistipoliklinikan toiminnan kehittämisessä muistioireisten arjessa pärjäämisen tukemiseksi.

The purpose of this development study was to find out the factors of coping with daily living among elderly persons with memory problems. The aim of this development study was to support their functional ability. This development study was conducted based on the interviews of five elderly persons who were diagnosed with mild cognitive impairment in memory tests. The research approach of this developmental study was qualitative, and the data collecting method was an individual theme interview.

The results of this development study showed that independence in everyday activities, as well as the possibility of getting support and help from other people, promoted the coping with daily living of the interviewees. On the other hand, depending on other people’s help, especially needing help in getting from one place to another, was considered as a limiting factor. Social activities and the opportunity to do something necessary and meaningful, were considered to increase coping with daily living. The sense of necessity and the ability to accept themselves as well as the adaptation to changes of aging and the positive attitude to their own situation was felt as a supporting factor in coping with daily living. Managing the necessary everyday technology was seen as a part of everyday life, but at the same time, the inability to use new technology was considered to be limiting coping with daily living. The difficulty of dealing with multiple issues at the same time was considered as a limiting factor in coping with daily living, especially when the interviewees had to schedule their meetings for the future. In this context, the use of both internal and external memory supports was found as a supportive factor of daily living. In their responses, the interviewees highlighted the importance of support from health and medical personnel. Fear or at least worry about memory disorder emerged in the interviewees’ responses, but on the other hand they felt that they received soothing and encouraging support from the staff at the memory clinic.

The results of this research development study can be utilized to develop services of memory clinic of elderly services in Porvoo and support the functional ability of elderly person with memory problems.