Oppiminen draaman ja leikin avulla : Kotkan Taide- ja mediapajan Nuijasota-produktio
Oksanen, Salla (2010)
Oksanen, Salla
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410400
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aiheena oli tutkia, mitä lapsi oppii leikin ja draaman kautta? Tutkimuskysymykseeni pääsin tutustumaan Kotkan Taide- ja mediapajan kaksituntisen produktion ”Nuijasota” kautta, joka osallisti 3 - 6-luokkalaisia lapsia oppimaan historiaa draaman keinoin. Kotkan Taide- ja mediapaja työsti historiallista näytelmää kevään 2009 ja esitti produktion kahdella haminalaisella alakoululla toukokuussa 2009. Itse olin produktiossa pääasiassa tarkkailijana, mutta pääsin toisessa esityksessä tekemään pienen roolisuorituksen sairastapauksen vuoksi.
Nuijasota-näytelmä eteni siten, että oppilaat kiersivät oppaan kanssa keskiaikaisella torilla, jossa he pääsivät tutustumaan erilaisiin ammatteihin ja keskiajan henkilöihin. Oppilaat olivat itse mukana näytelmässä joko aatelisina tai talonpoikina. Näytelmän alussa oppilaita aktivoitiin keskiajan tunnelmaan esittämällä kysymyksiä: Millaista oli keskiajalla? Oliko silloin katulamppuja? Mitä keskiajalla syötiin? Yhteisen sopimuksen myötä osallistujat sitoutuivat draamaproduktioon mukaan ja esitys päättyi vasta, kun sopimus yhteistuumin näytelmän jälkeen purettiin. Kotkan Taide- ja mediapajan nuoret esittivät näytelmässä muun muassa seuraavia keskiaikaisia henkilöitä: köydenpunojaa, kankaanvärjääjää, lääkäriä, narria, Klaus Flemingiä ja Jaakko Ilkkaa.
Näytelmän oppimistavoitteiksi asetettiin historian oppiminen, osallisuus, toiminnallisuus, elämyksellisyys ja draaman tuominen tunnetummaksi opetusvälineeksi alakouluille. Yhdeksi suureksi oppimiskokemukseksi draaman aikana nousi säätyjen eriarvoisuus ja konfliktin ratkaiseminen. Tavoitteiden toteutumista tutkiessani käytin seuraavia menetelmiä: Tietovisailu, ryhmäpurku, palautelomakkeet ja haastattelut. Osa tutkimuksestani perustuu myös omiin havaintoihini, joita tein ollessani mukana esityksissä.
Vaikka draaman tutkiminen oppimiskokemuksena nousikin opinnäytetyön kantavaksi teemaksi, halusin yhdistää leikin mukaan työhöni. Opinnäytetyötä tehdessäni huomasin, kuinka paljon draamalla ja leikillä onkaan yhteisiä piirteitä ja toisaalta niistä löytyy myös eroavaisuuksia. Tutkimusteni pohjalta voidaan sanoa, että Nuijasota-draamaproduktio oli opetustilanne leikin varjolla. Esityksen kautta lapsi oppi historiaa ja sai kokea elämyksellisyyttä. Lapsi sai kokea myös vastuullisuutta, yhteisöllisyyttä ja kehitti sosiaalisia taitojaan sekä mielikuvitustaan. Nuijasota-produktio tarjosi myös onnistumisen kokemuksia, jonka kautta lapsi sai tuntea itsensä merkittäväksi ja tärkeäksi osaksi ryhmää.
Yhteisöpedagogi voisi soveltaa draamaa omalle työkentälleen, esimerkiksi nuorisotaloihin, maahanmuuttajatyöhön, ja erilaisiin yhteisöihin. Teoreettisena viitekehyksenä käyttämäni leikkiteatteri-metodi voisi myös sopia hyvin yhteisöpedagogille ja kehittämisen näkökulmasta ajatellen draamaseikkailuakin voisi kokeilla enemmän leikkiteatterimuodossa. Leikkiteatteria on käytetty sosiaalisen vahvistamisen kentällä ja uskoisin, että se sopisi myös oivallisesti kansalaistoimintaan ja nuorisotyöhön.
Nuijasota-näytelmä eteni siten, että oppilaat kiersivät oppaan kanssa keskiaikaisella torilla, jossa he pääsivät tutustumaan erilaisiin ammatteihin ja keskiajan henkilöihin. Oppilaat olivat itse mukana näytelmässä joko aatelisina tai talonpoikina. Näytelmän alussa oppilaita aktivoitiin keskiajan tunnelmaan esittämällä kysymyksiä: Millaista oli keskiajalla? Oliko silloin katulamppuja? Mitä keskiajalla syötiin? Yhteisen sopimuksen myötä osallistujat sitoutuivat draamaproduktioon mukaan ja esitys päättyi vasta, kun sopimus yhteistuumin näytelmän jälkeen purettiin. Kotkan Taide- ja mediapajan nuoret esittivät näytelmässä muun muassa seuraavia keskiaikaisia henkilöitä: köydenpunojaa, kankaanvärjääjää, lääkäriä, narria, Klaus Flemingiä ja Jaakko Ilkkaa.
Näytelmän oppimistavoitteiksi asetettiin historian oppiminen, osallisuus, toiminnallisuus, elämyksellisyys ja draaman tuominen tunnetummaksi opetusvälineeksi alakouluille. Yhdeksi suureksi oppimiskokemukseksi draaman aikana nousi säätyjen eriarvoisuus ja konfliktin ratkaiseminen. Tavoitteiden toteutumista tutkiessani käytin seuraavia menetelmiä: Tietovisailu, ryhmäpurku, palautelomakkeet ja haastattelut. Osa tutkimuksestani perustuu myös omiin havaintoihini, joita tein ollessani mukana esityksissä.
Vaikka draaman tutkiminen oppimiskokemuksena nousikin opinnäytetyön kantavaksi teemaksi, halusin yhdistää leikin mukaan työhöni. Opinnäytetyötä tehdessäni huomasin, kuinka paljon draamalla ja leikillä onkaan yhteisiä piirteitä ja toisaalta niistä löytyy myös eroavaisuuksia. Tutkimusteni pohjalta voidaan sanoa, että Nuijasota-draamaproduktio oli opetustilanne leikin varjolla. Esityksen kautta lapsi oppi historiaa ja sai kokea elämyksellisyyttä. Lapsi sai kokea myös vastuullisuutta, yhteisöllisyyttä ja kehitti sosiaalisia taitojaan sekä mielikuvitustaan. Nuijasota-produktio tarjosi myös onnistumisen kokemuksia, jonka kautta lapsi sai tuntea itsensä merkittäväksi ja tärkeäksi osaksi ryhmää.
Yhteisöpedagogi voisi soveltaa draamaa omalle työkentälleen, esimerkiksi nuorisotaloihin, maahanmuuttajatyöhön, ja erilaisiin yhteisöihin. Teoreettisena viitekehyksenä käyttämäni leikkiteatteri-metodi voisi myös sopia hyvin yhteisöpedagogille ja kehittämisen näkökulmasta ajatellen draamaseikkailuakin voisi kokeilla enemmän leikkiteatterimuodossa. Leikkiteatteria on käytetty sosiaalisen vahvistamisen kentällä ja uskoisin, että se sopisi myös oivallisesti kansalaistoimintaan ja nuorisotyöhön.