Mikroskopoitko? : Kyselytutkimus silmän terveydentilan tutkimisesta optikoille

Abstract

ECOO:n ohjeistuksen mukaan mikroskopiatutkimus tulisi sisältyä jokaiseen näöntutkimukseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa optikoiden mikroskopointikäytäntöjä. Määrällisen kyselytutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää optikoiden lisäkoulutuksen suunnittelussa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Specsaversin kanssa, jolta saatiin tutkimuksen idea. Vastaavanlaista opinnäytetyötä ei ole ennen toteutettu.

Teoriaosuudessa kerrottiin optikon koulutuksesta ja roolista terveydenhuollon ammattilaisena. Työssä esiteltiin, mitä optikon tekemään silmän terveydentilan tarkastukseen tulisi sisältyä ja niitä silmän tutkimismenetelmiä, joita kyselyssä kartoitettiin. Lisäksi esiteltiin lyhyesti yleisimpiä yleis- ja silmäsairauksia, joiden merkkejä optikon tulisi osata tunnistaa ja tarvittaessa ohjata asiakas jatkotutkimuksiin. Empiirinen osuus käsitteli tutkimuksen toteuttamista ja kyselylomakkeen rakennetta. Kyselyssä selvitettiin, oliko mikroskopointi osa näöntarkastusrutiinia ja mitkä tekijät vaikuttivat siihen. Lisäksi haluttiin tietää, kuinka usein diagnostisten lääkeaineiden käyttöoikeuden saaneet optikot tutkivat silmän takaosia. Kyselyssä kartoitettiin koetun osaamisen tasoa sekä mihin ja miten lisäkoulutusta toivottiin.

Tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Se toteutettiin verkkokyselynä, joka oli tarkoitettu ensisijaisesti myymälöissä työskenteleville optikoille. Kyselylomakkeen sähköistä vastauslinkkiä jaettiin kolmessa eri kanavassa ja siihen vastasi kaiken kaikkiaan 154 optikkoa ja optometristia, joista 149 valikoitui tutkimuksen otokseen. Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla tilastollisia menetelmiä käyttäen.

Suurimalla osalla optikoista mikroskopiatutkimus ei ollut osa näöntutkimusrutiinia. Silmän etuosat tutkittiin keskimäärin melko usein ja niiden tutkiminen koettiin osattavan melko hyvin. Silmän takaosat tutkittiin selkeästi harvemmin, vaikka optometristeilla olisi ollut tarvittava koulutus niiden tutkimiseen. Kysymyksissä toistui vastausten suuri hajonta eli joukossa oli sellaisia, jotka tutkivat usein ja kokivat osaavansa hyvin ja sellaisia, jotka tutkivat harvoin ja kokivat osaamisensa heikommaksi. Lisäkoulutusta toivottiin eniten silmän takaosien tutkimiseen, ja toivotuin lisäkoulutuksen toteuttamismuoto oli klinikkaharjoittelu.

The purpose of our Bachelor’s Thesis was to investigate the standards of the slit lamp examination done by opticians. The aim of the study was to create valuable information that can be used in planning additional training in eye examination for opticians. In the optical field there are no similar Bachelor’s Theses on this particular topic. We made the thesis in partnership with Specsavers who provided us with the idea for the thesis.

In the theoretical part of the thesis we dealt with the education of opticians and the role of an optician in the field of health care. We also introduced the anatomy of the eye, microscopy and lighting techniques and some of the most common general diseases and eye diseases. In the survey we wanted to know if the slit lamp examination was part of the opticians’ eye examination routines. In the survey, there were also questions about additional training.

We used quantitative research methods in the study to gather the data. The study was focused particularly on those opticians who work at optical stores. To reach them, the questionnaire was distributed using three different electronic channels. The survey was completed by 154 optometrists and opticians in total, and after disqualifying inadequate respondents, 149 respondents were left to be in the sample. We used the SPSS statistical analysis software to analyze the results.

According to the results, the slit lamp examination is not part of the opticians’ eye examination routines in Finland. The answers to most questions varied widely between the different options. On average, the anterior eye was examined quite often and the examination skills were considered to be good enough. The posterior eye was examined less frequently, and additional training was needed on it as clinical training.