”TURVASSA ON PAREMMASSA” : Retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeet ja työntekijöiden käsitykset niistä Savonlinna-Säämingin seurakunnassa
Rämä, Satu (2010)
Rämä, Satu
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810847
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810847
Tiivistelmä
Työssä käsitellään vuonna 2006 annettuja Seurakunnan retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeita ja sitä
miten Savonlinna-Säämingin seurakunnan toiminnallisen puolen työntekijät ovat omaksuneet kyseiset
ohjeet sekä missä määrin niiden mukaan toimitaan. Lisäksi tarkoitus on muodostaa kokonaiskuva siitä,
millaista turvallisuuskoulutukseksi katsottavaa koulutusta henkilökunta on saanut ja olisiko jonkin tyyppiselle
lisäkoulutukselle tai lisäohjeistukselle tarvetta. Työn yhtenä osana on koota työntekijöiden käyttöön
seurakunnan sisäiseen verkkoon ”turvallisuusvastaavan käsikirja”, josta löytyy leiristä tai retkestä
vastaavalle työntekijälle ohjeet, asiakirjat ja lomakkeet, joita hän tarvitsee.
Seurakunta on leiriä ja retkeä järjestäessään ohjelmapalveluiden tuottaja. Tästä syystä seurakunnan on
huomioitava lukuisa määrä erilaisia säännöksiä ja ohjeita sekä ennakoitava mahdolliset riskit. Edellä
mainittujen työssä käsiteltävien ohjeiden pohjana ovat Kuluttajaviraston antamat ohjeet ohjelmapalvelujen
turvallisuuden edistämiseksi. Turvallisuus-käsitteellä on monenlaisia tarkoituksia, esimerkiksi riskin
vastakohta tai toiminta niin vähin vahingoin kuin mahdollista. Turvallisuutta pidetään myös modernina
ihmisoikeutena sekä yhtenä palvelun laadun tekijänä.
Tutkimus on tapaustutkimus Savonlinna-Säämingin seurakunnan toiminnallisen puolen 29 työntekijästä,
jotka tekevät leiri- ja retkityötä ja ovat näin ollen tekemisissä turvallisuuteen liittyvien asioiden kanssa
säännöllisesti. Tutkimuksen suoritin kyselyllä ja kirjallisen materiaalin avulla sekä sen lisäksi itse työyhteisön
jäsenenä havainnoiden. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeet
koettiin yleisesti ottaen tärkeiksi ja niihin on tutustuttu. Toiseksi tutuimmiksi selvisi seurakuntatoiminnan
ohjeet, jotka koskevat seurakunnan viikkotoimintaa. Kuluttajaviraston antamat, edellisten
pohjana toimineet, ohjeet olivat kaikkein vieraimmat. Työntekijöiden omaa turvallisuuskoulutusta koskien
moni työntekijä kaipaa nykyisten voimassa olevien turvallisuuteen liittyvien koulutusten lisäksi lisäkoulutusta.
Toinen selkeä toive oli, että kyseiset koulutukset olisivat säännöllisesti toistuvia.
miten Savonlinna-Säämingin seurakunnan toiminnallisen puolen työntekijät ovat omaksuneet kyseiset
ohjeet sekä missä määrin niiden mukaan toimitaan. Lisäksi tarkoitus on muodostaa kokonaiskuva siitä,
millaista turvallisuuskoulutukseksi katsottavaa koulutusta henkilökunta on saanut ja olisiko jonkin tyyppiselle
lisäkoulutukselle tai lisäohjeistukselle tarvetta. Työn yhtenä osana on koota työntekijöiden käyttöön
seurakunnan sisäiseen verkkoon ”turvallisuusvastaavan käsikirja”, josta löytyy leiristä tai retkestä
vastaavalle työntekijälle ohjeet, asiakirjat ja lomakkeet, joita hän tarvitsee.
Seurakunta on leiriä ja retkeä järjestäessään ohjelmapalveluiden tuottaja. Tästä syystä seurakunnan on
huomioitava lukuisa määrä erilaisia säännöksiä ja ohjeita sekä ennakoitava mahdolliset riskit. Edellä
mainittujen työssä käsiteltävien ohjeiden pohjana ovat Kuluttajaviraston antamat ohjeet ohjelmapalvelujen
turvallisuuden edistämiseksi. Turvallisuus-käsitteellä on monenlaisia tarkoituksia, esimerkiksi riskin
vastakohta tai toiminta niin vähin vahingoin kuin mahdollista. Turvallisuutta pidetään myös modernina
ihmisoikeutena sekä yhtenä palvelun laadun tekijänä.
Tutkimus on tapaustutkimus Savonlinna-Säämingin seurakunnan toiminnallisen puolen 29 työntekijästä,
jotka tekevät leiri- ja retkityötä ja ovat näin ollen tekemisissä turvallisuuteen liittyvien asioiden kanssa
säännöllisesti. Tutkimuksen suoritin kyselyllä ja kirjallisen materiaalin avulla sekä sen lisäksi itse työyhteisön
jäsenenä havainnoiden. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeet
koettiin yleisesti ottaen tärkeiksi ja niihin on tutustuttu. Toiseksi tutuimmiksi selvisi seurakuntatoiminnan
ohjeet, jotka koskevat seurakunnan viikkotoimintaa. Kuluttajaviraston antamat, edellisten
pohjana toimineet, ohjeet olivat kaikkein vieraimmat. Työntekijöiden omaa turvallisuuskoulutusta koskien
moni työntekijä kaipaa nykyisten voimassa olevien turvallisuuteen liittyvien koulutusten lisäksi lisäkoulutusta.
Toinen selkeä toive oli, että kyseiset koulutukset olisivat säännöllisesti toistuvia.