”TURVASSA ON PAREMMASSA” : Retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeet ja työntekijöiden käsitykset niistä Savonlinna-Säämingin seurakunnassa

Abstract

Työssä käsitellään vuonna 2006 annettuja Seurakunnan retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeita ja sitä miten Savonlinna-Säämingin seurakunnan toiminnallisen puolen työntekijät ovat omaksuneet kyseiset ohjeet sekä missä määrin niiden mukaan toimitaan. Lisäksi tarkoitus on muodostaa kokonaiskuva siitä, millaista turvallisuuskoulutukseksi katsottavaa koulutusta henkilökunta on saanut ja olisiko jonkin tyyppiselle lisäkoulutukselle tai lisäohjeistukselle tarvetta. Työn yhtenä osana on koota työntekijöiden käyttöön seurakunnan sisäiseen verkkoon ”turvallisuusvastaavan käsikirja”, josta löytyy leiristä tai retkestä vastaavalle työntekijälle ohjeet, asiakirjat ja lomakkeet, joita hän tarvitsee. Seurakunta on leiriä ja retkeä järjestäessään ohjelmapalveluiden tuottaja. Tästä syystä seurakunnan on huomioitava lukuisa määrä erilaisia säännöksiä ja ohjeita sekä ennakoitava mahdolliset riskit. Edellä mainittujen työssä käsiteltävien ohjeiden pohjana ovat Kuluttajaviraston antamat ohjeet ohjelmapalvelujen turvallisuuden edistämiseksi. Turvallisuus-käsitteellä on monenlaisia tarkoituksia, esimerkiksi riskin vastakohta tai toiminta niin vähin vahingoin kuin mahdollista. Turvallisuutta pidetään myös modernina ihmisoikeutena sekä yhtenä palvelun laadun tekijänä. Tutkimus on tapaustutkimus Savonlinna-Säämingin seurakunnan toiminnallisen puolen 29 työntekijästä, jotka tekevät leiri- ja retkityötä ja ovat näin ollen tekemisissä turvallisuuteen liittyvien asioiden kanssa säännöllisesti. Tutkimuksen suoritin kyselyllä ja kirjallisen materiaalin avulla sekä sen lisäksi itse työyhteisön jäsenenä havainnoiden. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että retki- ja leiritoiminnan turvallisuusohjeet koettiin yleisesti ottaen tärkeiksi ja niihin on tutustuttu. Toiseksi tutuimmiksi selvisi seurakuntatoiminnan ohjeet, jotka koskevat seurakunnan viikkotoimintaa. Kuluttajaviraston antamat, edellisten pohjana toimineet, ohjeet olivat kaikkein vieraimmat. Työntekijöiden omaa turvallisuuskoulutusta koskien moni työntekijä kaipaa nykyisten voimassa olevien turvallisuuteen liittyvien koulutusten lisäksi lisäkoulutusta. Toinen selkeä toive oli, että kyseiset koulutukset olisivat säännöllisesti toistuvia.

This bachelor’s thesis investigates the security instructions for congregations given in 2006 and how the employees in the operational department of Savonlinna-Sääminki Lutheran Congregation have assimilated the instructions in question as well as to what extent the instructions are followed. In addition, the aim of this thesis is to survey what kind of safety training the personnel have received and whether there is need for any additional training or directions. One part of the thesis is to compile a manual for the person in charge of security. The manual will be available for the staff on the congregation intranet and it will contain instructions, documents and forms that the employee in charge of the camp or excursion needs. When organising a camp or an excursion, the congregation is a programme service manager. Therefore the parish has to take into consideration a number of different regulations and instructions and foresee any possible risks. The foundation for the aforementioned instructions is the instructions for enhancing security of programme services issued by the Finnish Consumer Office. The concept of security has several meanings, such as the antonym of risk or an activity with as little damages as possible. Security is also considered a modern human right and one factor in the quality of service. This study is a case study of the 29 employees in the operational department of Savonlinna-Sääminki Lutheran Congregation, who work on camps and excursions and therefore deal regularly with matters relating to security. I conducted the study via a questionnaire and literary material as well as by observing as a member of the work community. The results of the study showed that the security instructions for camp and excursion activities were generally regarded as important, and the employees had acquainted themselves with the instructions. The instructions for weekly congregation operations were the secondmost familiar to the employees. The instructions most foreign to the employees were the ones given by the Consumer Office which acted as the foundation for the previous instructions. With regard to the employees’ own security training, many of the employees would want additional training to complement the already existing training. Another, clear wish was that the training in question would be repeated regularly.