Työhyvinvoinnin mittaustulokset hyötykäyttöön kotihoidossa : Espoon kaupungin kotihoidon työntekijöiden näkökulma

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää kotihoidon työntekijöiden kokemuksia siitä, miten työhyvinvointia on kehitetty Tyhypuntari-kyselyjen tulosten perusteella Espoon kaupungin kotihoidossa. Lisäksi selvitettiin, miten kysymysten kohteena olevia työhyvinvoinnin tekijöitä tulisi työntekijöiden mielestä kehittää tästä eteenpäin. Kotihoidon henkilöstön työhyvinvoinnin tukeminen ja kehittäminen niin organisaatioiden muutosprosesseissa kuin julkisen seurannan paineissa ovat menestyvän kotihoitopalvelun avaintekijöitä. Työelämän yhteistyökumppani Espoon kaupungin vanhusten palvelut -tulosyksikkö halusi lisätietoa Tyhypuntarin käytettävyydestä työhyvinvoinnin kehittämisessä.

Tietoperustana käytettiin työhyvinvointia käsittelevää kirjallisuutta ja tutkimusta. Laaja aihekokonaisuus rajattiin työhyvinvoinnin kehittämisen osalta Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimen käytössä olevan Tyhypuntari-kyselyn mittauskohteiden mukaisesti. Opinnäytetyö toteutettiin induktiivisesti laadullisen tutkimuksen otteella. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja tulokset analysoitiin käyttäen sisällönanalyysia. Haastatteluihin osallistui viisi kotihoidon työntekijää, neljä lähihoitajaa ja yksi sairaanhoitaja.

Opinnäytetyö tuotti laadullista lisätietoa säännöllisesti saatavien numeeristen työhyvinvointiarvojen rinnalle. Tieto palvelee sekä työntekijöitä että esimiehiä vuorovaikutuksen, yhteistyön, työhyvinvoinnin ja työtyytyväisyyden kehittämisessä. Espoon sosiaali- ja terveystoimelle tuotimme myös lisätietoa siitä, miten motivoida yhä useampaa työntekijää vastaamaan Tyhypuntariin.

Painoarvoltaan erityisen tärkeäksi aineistossa osoittautui tunne työntekijöiden ja heidän työnsä arvostamisesta. Aineiston tulosten perusteella työntekijöiden ja asiakkaiden tyytymättömyys työn sujuvuuteen näytti kumpuavan suurelta osin aikatauluista tai toiminnanohjausjärjestelmään liittyvistä asioista. Haastateltavat pitivät tärkeänä mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa kotihoitopalvelujen käytännön työn ja myös koko kotihoitotoiminnan kehittämiseen. Tuloksia analysoitaessa pohdintaa herätti se, miten monille organisaatioille tuttuja, työhyvinvointikyselystä toiseen ilmeneviä kehityskohteita saataisiin käytännön kehitystoimiksi. Tulevaisuudessa voisikin olla aiheellista tutkia tuloksia tuottaneita työhyvinvoinnin kehittämisen menettelytapoja aiempaa tarkemmin.