"Ota vaan minusta kuva" : Yhteisöllisyyden tukeminen tehostetun palveluasumisen yksikössä

Abstract

Monimuotoisen opinnäytetyömme tavoitteena oli yhteisöllisyyden kehittäminen Hopeatien palvelutalossa. Kehittämistehtävämme kohdentui tehostetun palveluasumisen neljänteen asuinkerrokseen. Kohderyhminä olivat sekä vastuuhoitajat että asukkaat. Tavoitteena oli kehittää asukkaiden yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemusta yhdessä vastuuhoitajien kanssa.

Työelämäkumppanimme oli Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveysvirastoon kuuluva Hopeatien palvelutalo, joka kuuluu lännen palvelualueeseen osana Riistavuoren monipuolista palvelukeskusta. Se on tarkoitettu tehostettuun palvelu- ja ryhmäkotiasumiseen.

Peruste kehittämistehtävälle oli työn uudelleen organisoituminen ja se, että asukkaat tulevat viettämään enemmän aikaa omissa kerroksissaan. Yhteisöllisyyden, osallisuuden ja yleisen viihtyisyyden toteutumiseen asuinkerroksessa halutaan panostaa entistä enemmän.

Menetelmällisinä ratkaisuina kehittämistehtävässämme olivat havainnointi, Learning cafe- ja valokuvatyöskentely. Learning cafe- työskentely kohdentui vastuuhoitajiin ja valokuvatyöskentely asukkaisiin. Havainnoimme koko yhteisön toimintaa kolme kuukautta kestäneen projektin aikana, sillä toteutimme opinnäytetyömme toiminnallisen osuuden harjoittelun aikana. Tavoitteenamme oli tuoda asukas näkyväksi yhteisössä. Kehittämistehtävämme on laadullinen toimintatutkimus. Keräsimme aineistoa havainnointipäiväkirjan ja kirjallisten sekä suullisten palauteiden avulla. Tutkimme kehittämistehtävässä, kuinka valokuvaus ja vastuuhoitajien luova työskentelytapa lisää asukkaiden kokemaa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Valokuvatyöskentely huipentui valokuvanäyttelyyn, johon kutsuttiin asukkaat, omaiset ja henkilökunta.

Johtopäätöksenä voimme todeta jokaisella yksilöllä, myös ikäihmisillä, olevan kulttuurisena perintönä suhde valokuvaan. Valokuva tuo esiin asioita sanattoman viestinnän keinoin ja sen kautta voidaan ilmaista tunteita, mielikuvia, muistoja, tulevaisuuden toiveita ja tiedostamatonta nykyhetkeä. Valokuvatyöskentelyllä voidaan tukea henkilökohtaista kasvua ja voimaantumista sekä syventää ihmisten välistä vuorovaikutusta. Luovuuden hyödyntäminen vastuuhoitajan arjen työssä koettiin palautteiden perusteella mielekkääksi ja hauskaksi. Vastuuhoitajat ja asukkaat kuvasivat valokuvat joustavasti arjen työn lomassa. Valokuvanäyttelyn saaman palautteen perusteella asukkaan kotimaailma tuli esiin kauniilla ja koskettavalla tavalla. Asukas tuli uudella tavalla näkyväksi ja tutuksi yhteisössään.

Valokuvatyöskentely jatkuu palvelutalossa projektimme päätyttyä, sillä valokuvanäyttely on tarkoitus toteuttaa jokaisessa asuinkerroksessa työyhteisön omin voimin.

Our Bachelor´s thesis enlightens the sense of community in assisted living homes at Hopeatie. The target groups of the developmental assignment included named nurses and residents. The purpose of this project is to emphasize the sense of community, participation, and common homeliness in collaboration with the named nurses.

Our working life partner was the Hopeatie sheltered housing facility of Social Services and Health Care Division, the City of Helsinki. It is meant for people aged 65 or older who require extensive 24-hour care and assistance. Reorganizing of the working methods was the base of our developmental assignment. The residents are going to spend more time at their own residential floors.

Our working methods consisted of observation, the Learning café and photography. Our project lasted for three months, during which we observed the whole community. Our goal was to support the visibility of the residents. Our developmental task implementation was qualitative and functional research. The material was collected by storing data in observational diaries, written and verbal feedbacks. We gathered feedback from the photographic art exhibition in order to present the worlds of experiences and the sense of community of the residents.

We came to the conclusion that photography belongs to each and every one of us, also the elderly. It is a splendid way to non-verbally express emotions, ideas, memories, hopes and the unconscious present. It supports personal development, empowerment and deepens interaction. Creative methods were experienced as worthwhile and fun. The photographic art exhibition presented the residents with a touching, new and beautiful way.