Iäkkäiden kuntoutujien kotiutumista tukevien käytäntöjen kehittäminen Espoon sairaalassa

Abstract

Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää Espoon sairaalan kotiutumista tukevia käytäntöjä iäkkäiden kuntoutujien kotiutumiseksi. Tutkimuksellinen kehittämistyö toteutui Espoon sairaalassa ja siinä oli mukana sairaalan iäkkäitä espoolaisia kuntoutujia sekä sairaalassa työskenteleviä hoito- ja kuntoutusalan ammattilaisia.

Tutkimuksellisessa kehittämistyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Aineiston keruu toteutui laadullisin menetelmin neljässä vaiheessa ryhmäkeskustelua ja yhteiskehittelyn menetelmiä hyödyntäen. Iäkkäille kuntoutujille pidettiin kaksi samansisältöistä ryhmäkeskustelua, jotka tuottivat aineistoa kotiutumisen edellytyksistä heidän näkökulmastaan. Ryhmäkeskustelun runko muodostettiin Jyrkämän toimijuuden modaliteetteja sekä iäkkäiden kuntoutujien sairaalasta kotiutumiseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkimustietoa yhdistämällä. Seuraavissa kehittämistyöryhmissä hyödynnettiin ryhmäkeskustelujen analysoituja aineistoja virikemateriaaleina. Aineistonkeruumenetelminä sovellettiin tulevaisuusverstas ja Learning café -menetelmiä. Ensimmäinen yhteiskehittely järjestettiin iäkkäille kuntoutujille ja toinen iäkkäille kuntoutujille sekä ammattilaisille yhdessä. Yhteiskehittelyissä tuotettiin tietoa kotiutumista tukevista hyvistä olemassa olevista ja tulevaisuudessa tarvittavista käytännöistä. Aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena syntyi kuvaus iäkkään kuntoutujan sairaalasta kotiutumisen ydintekijöistä. Ydintekijöitä ovat iäkkään kuntoutujan oma motivaatio kuntoutumiseen ja kotiutumiseen sekä käytössä oleva toimintakyky. Iäkkään kuntoutujan kuntoutumista ja kotiutumista tulee tukea esimerkiksi yksilöllisen kohtaamisen, suunnitelmallisen kuntoutumisen ja kotiutumisen, kuntoutumista tukevan ilmapiirin sekä tiedon ja ohjauksen kautta. Kuntoutumisen ja kotiutumisen tukemisen ei tule rajoittua sairaalan seinien sisäpuolelle, vaan tärkeää on ottaa huomioon iäkkään kuntoutujan oma ympäristö ja tehdä esimerkiksi tarvittavat muutokset iäkkään kuntoutujan kotiympäristöön. Koko kuntoutumis- ja kotiutumisprosessin ajan tulee huomioida iäkkään kuntoutujan kotona asumista tukevat verkostot ja tehdä verkostojen kanssa rajapintoja ylittävää yhteistyötä.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää Espoon sairaalan ja muiden sairaaloiden kotiutumisprosessien kehittämisessä.

The purpose of this thesis was to improve practices that support the transition of elderly rehabilitees from hospital to home. The thesis was carried out in a ward of Espoo Hospital in Finland. The elderly rehabilitees and professionals of the ward participated in this study.

This thesis was carried out by using action research as a methodology. Data was collected by using qualitative data collection methods. Two focus groups were held for the elderly rehabilitees in order to define what the requirements of returning home from hospital are according to the elderly. The themes for the focus groups were formed by combining Jyrkämä’s theory of the modalities of agency, and literature and studies considering discharge planning and the elderly rehabilitees’ transition from hospital to home. This data was used as support material in later co-creation groups. The methods applied for the co-creation groups were Future Workshop and Learning Café. One co-creation group was held only for the elderly rehabilitees and one for the elderly rehabilitees and the professionals together. The theme for these co-creation groups was practices that support the transition from hospital to home. The participants identified already existing good practices and the ones that would be needed in the future. All data were analysed using data-driven content analysis.

As a result, a description was created of the key factors of the elderly rehabilitees transition from hospital to home. The elderly rehabilitee’s own motivation to rehabilitation and returning to home as well as the actual functional ability are essential factors. Supporting the elderly rehabilitee’s transition from hospital to home consists of paying attention to the elderly rehabilitee’s individuality, planning the rehabilitation and discharge process carefully, atmosphere that supports recovery and educating the elderly rehabilitee and his or her family. The support should not be restricted to the hospital. The rehabilitee’s own home environment should be considered. The importance of incorporating the family and other networks that support living at home should be recognized. The collaboration across the hospital-community interface should be strengthened during the discharge planning process.

This thesis produced knowledge of the content of the practices that support the elderly rehabilitees’ transition from hospital to home. The results can be utilised in developing the practices of Espoo Hospital and in other hospitals rehabilitating and discharging elderly.