"Toi tykkää ja välittää meistä" : Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminta vanhempien hyvinvoinnin tukena

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää kokemuksia siitä, miten Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminta tukee vanhempien hyvinvointia. Tavoitteena on tarkastella sekä vanhempien että kummien kokemuksia siitä, mikä toiminnassa koetaan merkityksellisenä ja hyvinvointia tukevana. Työ on toteutettu yhteistyössä Mannerheimin Lastensuojeluliiton kanssa ja tehty vastaamaan Uudenmaan piirin perhekummitoiminnan tarpeita koulutusmateriaalien päivittämiseksi.

Opinnäytetyö on toteutettu kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen. Aineisto on kerätty haastattelemalla sekä kummeja että vanhempia perheistä, joissa on kummi. Kummeille järjestettiin ryhmähaastattelu ja vanhempien haastattelut on toteutettu yksilöhaastattelun muodossa. Kaikki haastattelut on tehty puolistrukturoidun teemahaastattelun menetelmää hyödyntäen ja tulokset analysoitu teemoittelun avulla.

Työ pohjautuu Edward L. Decin ja Richard M. Ryanin itseohjautuvuusteoriaan, jonka mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, joiden täyttymiselle hyvinvointi rakentuu. Nämä psykologiset perustarpeet ovat omaehtoisuus, pystyvyys ja yhteenkuuluvuus. Teorian mukaan ihminen voi hyvin, kun hän kokee voivansa vaikuttaa ja toimia omien arvojensa mukaan, kokee kykyjensä riittävän vastaamaan oman elämänsä haasteisiin ja kokee yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin. Tulokset osoittavat, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton perhekummitoiminta tukee vanhempien hyvinvointia tuottamalla kokemuksia, jotka vastaavat kaikkiin kolmeen Decin ja Ryanin määrittelemiin psykologisiin perustarpeisiin.

Tuloksista käy ilmi, että kokemukset yhteenkuuluvuudesta koetaan ensisijaisen merkityksellisiksi ja niiden tarve sekä merkitys tulee esiin muita voimakkaammin. Kummin aito läsnäolo koetaan merkittävämpänä, kuin se mitä varsinaisesti tehdään. Kummi täyttää usein isovanhemman tai muun läheisen aikuisen paikkaa perheissä, joissa läheisverkostot ovat niukat. Kummit tarjoavat tärkeänä koettua keskusteluseuraa ja toiminnan koetaan lisäävän kyvykkyyden kokemuksia antamalla voimavaroja ja jaksamista arkeen. Omaehtoisuuden kokemukset, vapaaehtoisuus ja mahdollisuus vaikuttaa ovat keskeisessä roolissa ja jopa edellytyksenä myös muiden tarpeiden täyttymiselle sekä toiminnan mielekkäälle toteutumiselle. Sekä vanhempien että kummien kokemukset vastaavat valtaosin toisiaan ja tulokset ovat hyvin yhteneväisiä. Sekä kummit että vanhemmat kokivat suurimpana haasteena kummisuhteen päättymisen ja yhteyden katkeamisen.

The aim of this study was to examine how the volunteer support persons of Mannerheim League for Child Welfare promote parents' wellbeing in families with children. The goal was to find out what is considered meaningful in the work of the volunteers and how the parents find the work beneficial for their wellbeing by their own experiences. The purpose was to collect data and information suitable for updating the material for training future volunteer support persons in the Uusimaa district organization of the Mannerheim League for Child Welfare.

The data for this qualitative study were collected by interviewing both volunteers and parents of the families who have had the support provided by a volunteer. All the parents’ interviews were conducted individually and the volunteers were interviewed as a group. The interviews were carried out as semi-structured theme interviews and thematic analysis was used as the method for analyzing. The theoretical framework of the study is based on the Edward L. Deci’s and Richard M. Ryan’s self-determination theory that defines three basic psychological needs, namely relatedness, competence and autonomy as keys for human well-being and full functioning.

According to the data collected the most significant basic need is the need for relatedness and connection. The mere presence of the volunteer support person and continuity of the relationship is considered more meaningful than any other factor within the meetings. The volunteer support person often fills in the absence of grandparents or other close family members. The results show that parents find themselves with more resources and energy in their everyday life through conversations and support of the volunteer support persons. Also the need for autonomy seems to be relevant and even mandatory to be met in order to make the experiences of relatedness and competence to be fulfilling in such satisfying and long lasting ways.

In conclusion, the study shows that all the Deci’s and Ryan’s basic psychological needs are being met in the support person activity and, therefore, the parents do find the activity supportive to their well-being and everyday life. Furthermore, the study shows that also the volunteers experience a great level of need fulfillment and enjoy the acts of benevolence, which comes across to the families and has a positive impact. Losing the connection and ending the relationship with the volunteers was found to be the greatest challenge in this form of supportive activity for families. This may demonstrate the significance of the need for social connections in a larger scale in the families of today.