OSA- ja COPM-itsearviointimenetelmien soveltuvuus sisäilmasta sairastuneille

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toimintaterapeuttien käyttämien OSA- ja COPM- itsearviointimenetelmien soveltuvuutta sisäilmasta sairastuneille. Tavoitteena oli selvittää, voiko kyseisiä toimintaterapian itsearviointimenetelmiä hyödyntää sisäilmasta sairastuneiden kuntoutuksessa tulevaisuudessa. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Homepakolaiset ry:n kanssa.

Opinnäytetyön taustalla on kaksi toimintaterapian mallia, Inhimillisen toiminnan malli (MOHO) ja Kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli (CMOP-E). Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella työotteella ja analysoitiin teoriaohjaavasti. Haastateltavat rekrytoitiin yhteistyökumppanin avulla ja aineisto kerättiin 10 henkilöltä. Aineisto koostui itsearviointimenetelmien lomakkeista ja soveltuvuuteen ja käyttökokemukseen liittyvistä haastattelukysymyksistä. Homepakolaiset ry:n edustajien kanssa asetettiin ennakko-oletuksia haasteista, joita sisäilmasta sairastuneet yleensä kohtaavat ja selvitettiin, nousevatko ennakko-oletukset esille itsearviointimenetelmiä käyttämällä. Tutkimuskysymykset laadittiin tavoitteen ja tarkoituksen perusteella.

Tuloksista käy ilmi, että haastateltavat kokivat OSA- ja COPM-itsearviointimenetelmien soveltuvan sisäilmasta sairastuneiden asiakasryhmälle ajankohtaisten haasteiden nimeämiseen. Ennakko-oletusten osalta tulos oli se, että suurin osa niistä tuli ilmi itsearviointimenetelmien kautta ja niiden tekemisen aikana. Opinnäytetyön tuloksista voidaan tehdä johtopäätöksiä, että arvioidessa sisäilmasta sairastuneen henkilön toiminnallisuutta ja toimintakykyä, ympäristön merkitys korostuu paljon. Tuloksista voidaan myös päätellä, että itsearviointimenetelmää käytettäessä on tärkeää varmistaa oikea-aikaisuus, koska sisäilmasta sairastuneen toimintakyky vaihtelee jatkuvasti.

Vastaavaa tutkimusta tai opinnäytetyötä toimintaterapian osalta aiheesta ei ole tehty aikaisemmin. Opinnäytetyön merkitys on saada sisäilmasta sairastuneiden omaa ääntä kuuluville ja tuoda esiin toimintaterapian mahdollisuuksia sisäilmasta sairastuneiden kuntoutuksessa.

The purpose of this study was to evaluate the suitability of OSA (The Occupational Self Assessment) and COPM (Canadian Occupational Performance Measure) -self-assessment methods for people affected by sick building syndrome. At the moment, sick building syndrome is not an official diagnosis and proper recognition does not exist. Therefore, there is no specific treatment available for them. Our aim was to find out whether the selected self-assessment methods could be useful in the future when the clients’ rehabilitation develops further in the health care services.

This Bachelor’s thesis is based on Model of Human Occupation and Canadian Model of Performance and Engagement. We used the qualitative method during the study and analyzed materials using theory-guided method. We selected ten participants from a pool of volunteers. During the study, volunteers participated in both self-assessment methods. After using the methods, they were asked for their opinion and their experience when using the self-assessment methods. We made assumptions in advance with our collaborative partner The Finnish Indoor Air Patients’ Association about the problems often faced by people with sick building syndrome.

According to the results, participants thought that the selected methods could be useful when naming topical problems they encounter. Most of the assumptions made in advance did occur while using the self-assessment methods.

This may indicate that the self-evaluation methods can be beneficial when evaluating the performance of people affected by sick building syndrome. In particular, we would like to point out that because ability to function alternates often in this client group, the importance of timing when using the self-assessment method is essential.