Kokoontumisesta kohtaamiseen : Muistikuntoutujan sosiaalisen vuorovaikutuksen resurssien tukeminen.
Tarkiainen, Tuulikki (2018)
Tarkiainen, Tuulikki
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112718591
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112718591
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkasteltiin muistisairaiden ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen keinoja ja miten näitä vuorovaikutuksen tapoja ja käytössä olevia resursseja voidaan tukea ohjaamisen keinoin.
Tarkasteltava materiaali on kerätty musiikkipedagogiopiskelijan ohjaamaan muistisairaiden ihmisten ryhmätoimintaan osallistuneista neljää ihmistä havainnoimalla keväällä 2018. Otosryhmään kuuluneilla neljällä henkilöllä oli muistisairaus, joka eri asteisesti vaikutti heidän vuorovaikutukseensa toisten kanssa. Musiikkipedagogiopiskelijan ohjaama ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa, joista kuudelta kerralta on kerätty havainnointipäiväkirjaan kuvauksia sekä videomateriaalia ryhmän vuorovaikutuksesta. Lisäksi apuna havainnointikerroilla oli havainnointimatriisi, joka sisälsi vuorovaikutuksen teemoja, joita otosryhmästä nousi esille. Lopuksi aineisto sisälsi ryhmätuokioiden jälkeen tallennetut äänitteet minun ja musiikkipedagogiopiskelijan välisistä reflektioista.
Aineisto yhteismitallistettiin tekstimuotoon, jonka pohjalta se luokiteltiin sosiaalisten vuorovaikutuksen resurssien ilmenemisen kuvauksiin sekä ryhmän ohjauksellisiin teemoihin, joista etsin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tuloksissa nousi esille, miten viestintä vuorovaikutuksen keinot rakentuivat sanattoman viestinnän varaan ilmeiden, eleiden, kosketuksen ja katseen kautta. Ne olivat muistikuntoutujilla vahvasti käytössä olevat resurssit vuorovaikutuksessa. Ryhmäkertojen edetessä vuorovaikutuksen painopiste siirtyi niin ohjauksessa-, ryhmän toiminnassa kuin keskinäisessä vuorovaikutuksessa tukemaan ilmeiden, eleiden, kosketuksen ja katseen kautta tapahtuvaa viestintää. Vuorovaikutusta tuki myös tuntien selkeä rakenne ja rutiinit.
Esille nousi muistisairauden tuomien muutosten ymmärtäminen vuorovaikutuksessa, joka on keskeisestä ryhmänohjauksessa onnistuneen vuorovaikutuksen rakentamisessa. Sanattoman viestinnän tukeminen ja sosiaalisten vuorovaikutuksen resurssien tunnistaminen ja tukeminen voi olla muistisairaan ihmisen sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuudentukemisen näkökulmasta merkittävää. Musiikkipedagogiopiskelijan käyttämät taiteelliset menetelmät mahdollistivat ryhmän toiminnassa ja vuorovaikutuksessa sen, että vuorovaikutus pystyi rakentumaan sanattomalle viestinnälle.
Tarkasteltava materiaali on kerätty musiikkipedagogiopiskelijan ohjaamaan muistisairaiden ihmisten ryhmätoimintaan osallistuneista neljää ihmistä havainnoimalla keväällä 2018. Otosryhmään kuuluneilla neljällä henkilöllä oli muistisairaus, joka eri asteisesti vaikutti heidän vuorovaikutukseensa toisten kanssa. Musiikkipedagogiopiskelijan ohjaama ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa, joista kuudelta kerralta on kerätty havainnointipäiväkirjaan kuvauksia sekä videomateriaalia ryhmän vuorovaikutuksesta. Lisäksi apuna havainnointikerroilla oli havainnointimatriisi, joka sisälsi vuorovaikutuksen teemoja, joita otosryhmästä nousi esille. Lopuksi aineisto sisälsi ryhmätuokioiden jälkeen tallennetut äänitteet minun ja musiikkipedagogiopiskelijan välisistä reflektioista.
Aineisto yhteismitallistettiin tekstimuotoon, jonka pohjalta se luokiteltiin sosiaalisten vuorovaikutuksen resurssien ilmenemisen kuvauksiin sekä ryhmän ohjauksellisiin teemoihin, joista etsin vastauksia tutkimuskysymyksiin.
Tuloksissa nousi esille, miten viestintä vuorovaikutuksen keinot rakentuivat sanattoman viestinnän varaan ilmeiden, eleiden, kosketuksen ja katseen kautta. Ne olivat muistikuntoutujilla vahvasti käytössä olevat resurssit vuorovaikutuksessa. Ryhmäkertojen edetessä vuorovaikutuksen painopiste siirtyi niin ohjauksessa-, ryhmän toiminnassa kuin keskinäisessä vuorovaikutuksessa tukemaan ilmeiden, eleiden, kosketuksen ja katseen kautta tapahtuvaa viestintää. Vuorovaikutusta tuki myös tuntien selkeä rakenne ja rutiinit.
Esille nousi muistisairauden tuomien muutosten ymmärtäminen vuorovaikutuksessa, joka on keskeisestä ryhmänohjauksessa onnistuneen vuorovaikutuksen rakentamisessa. Sanattoman viestinnän tukeminen ja sosiaalisten vuorovaikutuksen resurssien tunnistaminen ja tukeminen voi olla muistisairaan ihmisen sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuudentukemisen näkökulmasta merkittävää. Musiikkipedagogiopiskelijan käyttämät taiteelliset menetelmät mahdollistivat ryhmän toiminnassa ja vuorovaikutuksessa sen, että vuorovaikutus pystyi rakentumaan sanattomalle viestinnälle.