Kokoontumisesta kohtaamiseen : Muistikuntoutujan sosiaalisen vuorovaikutuksen resurssien tukeminen.

Abstract

Opinnäytetyössä tarkasteltiin muistisairaiden ihmisten sosiaalisen vuorovaikutuksen keinoja ja miten näitä vuorovaikutuksen tapoja ja käytössä olevia resursseja voidaan tukea ohjaamisen keinoin.

Tarkasteltava materiaali on kerätty musiikkipedagogiopiskelijan ohjaamaan muistisairaiden ihmisten ryhmätoimintaan osallistuneista neljää ihmistä havainnoimalla keväällä 2018. Otosryhmään kuuluneilla neljällä henkilöllä oli muistisairaus, joka eri asteisesti vaikutti heidän vuorovaikutukseensa toisten kanssa. Musiikkipedagogiopiskelijan ohjaama ryhmä kokoontui kahdeksan kertaa, joista kuudelta kerralta on kerätty havainnointipäiväkirjaan kuvauksia sekä videomateriaalia ryhmän vuorovaikutuksesta. Lisäksi apuna havainnointikerroilla oli havainnointimatriisi, joka sisälsi vuorovaikutuksen teemoja, joita otosryhmästä nousi esille. Lopuksi aineisto sisälsi ryhmätuokioiden jälkeen tallennetut äänitteet minun ja musiikkipedagogiopiskelijan välisistä reflektioista.

Aineisto yhteismitallistettiin tekstimuotoon, jonka pohjalta se luokiteltiin sosiaalisten vuorovaikutuksen resurssien ilmenemisen kuvauksiin sekä ryhmän ohjauksellisiin teemoihin, joista etsin vastauksia tutkimuskysymyksiin.

Tuloksissa nousi esille, miten viestintä vuorovaikutuksen keinot rakentuivat sanattoman viestinnän varaan ilmeiden, eleiden, kosketuksen ja katseen kautta. Ne olivat muistikuntoutujilla vahvasti käytössä olevat resurssit vuorovaikutuksessa. Ryhmäkertojen edetessä vuorovaikutuksen painopiste siirtyi niin ohjauksessa-, ryhmän toiminnassa kuin keskinäisessä vuorovaikutuksessa tukemaan ilmeiden, eleiden, kosketuksen ja katseen kautta tapahtuvaa viestintää. Vuorovaikutusta tuki myös tuntien selkeä rakenne ja rutiinit.

Esille nousi muistisairauden tuomien muutosten ymmärtäminen vuorovaikutuksessa, joka on keskeisestä ryhmänohjauksessa onnistuneen vuorovaikutuksen rakentamisessa. Sanattoman viestinnän tukeminen ja sosiaalisten vuorovaikutuksen resurssien tunnistaminen ja tukeminen voi olla muistisairaan ihmisen sosiaalisen toimintakyvyn ja osallisuudentukemisen näkökulmasta merkittävää. Musiikkipedagogiopiskelijan käyttämät taiteelliset menetelmät mahdollistivat ryhmän toiminnassa ja vuorovaikutuksessa sen, että vuorovaikutus pystyi rakentumaan sanattomalle viestinnälle.

The purpose of this Bachelor’s thesis was to collect data about interaction and social resources from people with memory disorders. The sample was selected from a pool of volunteers in a group that was led by a music pedagogy student.

The empirical part consists of participant observation material that includes observation diary notes, video and audiotaped reflections between me and the music pedagogy student considering interaction in the group. The material was categorized into themes of social interaction and group instruction and analyzed using content analysis.

The results showed that people with memory disorders used non-verbal social resources in the social interaction widely, which seemed to happen mainly unconsciously. The focus in the group interaction was strongly in the non-verbal communication. As the group continued to gather, the interaction between the group members focused more on non-verbal communication.

This thesis highlights the significance of supporting people with memory disorders to use their social interaction resources. In this group’s interaction, the music pedagogy student’s applied artistic methods enabled the communication to become non-verbal. However, the results also point out that understanding the individual effects of memory disorders forms a crucial basis for good and supportive interaction.