Från simuleringar till verklighet - en fenomenografisk undersökning om hur studerande upplevt den praktiska undervisningen på Polisyrkeshögskolan

Abstract

Syftet med denna undersökningen är att ta reda på ifall svenskspråkiga studerande upplevt den praktiska undervisningen på Polisyrkeshögskolan som tillräckligt arbetslivsorienterad. Som informanter i undersökningen fungerar studerande som gått utbildningen efter den senaste förnyelsen på Polisyrkeshögskolan 2014, då skolan övergick till en yrkeshögskoleutbildning.

Undersökningsfrågorna är följande: Upplever svenskspråkiga studerande att den praktiska undervisningen på Polisyrkeshögskolan varit tillräckligt arbetslivsorienterad? Hur mycket nytta har man konkret haft av den praktiska undervisningen på Polisyrkeshögskolan? Kunde man göra den praktiska undervisningen mera arbetslivsorienterad? Upplever svenskspråkiga studerande att de fått öva tillräckligt på finska i de olika praktiska övningarna?

Undersökningen är kvalitativ med inslag av fenomenografik och hermeneutik. I undersökningen har utförts halvstrukturerade personliga intervjuer.

Intervjuerna har bandats in och transkriberats varpå analyseringen av svaren har skett med fenomenografi som arbetsmetod. Informanternas svar är direktciterade i resultatkapitlet varpå det följer en analys av svaren.

Resultatet indikerar att majoriteten av informanterna upplevt den praktiska undervisningen som tillräckligt arbetslivsorienterad. Den allmänna uppfattningen bland informanterna var att de haft nytta av all praktisk undervisning på skolan. Dock fanns det förbättringsförslag på mera enkla övningar, vardagliga ärenden, utomstående målpersoner och mera tid för feedback. Det framkom även att man borde få öva mera på finska under utbildningen.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kokevatko ruotsinkieliset opiskelijat käytännön opetuksen olleen tarpeeksi työelämäorientoitua Poliisiammattikorkeakoulussa. Tutkimuksessa haastellut henkilöt ovat Poliisiammattikorkeakoulun vuonna 2014 tapahtuneen viimeisimmän uudistuksen mukaisen korkeakoulun käyneitä opiskelijoita.

Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: kokivatko ruotsinkieliset opiskelijat käytännön opetuksen olleen tarpeeksi työelämäorientoitua? Kuinka paljon konkreettista hyötyä heille on ollut käytännön opetuksesta? Voisiko käytännön opetuksesta tehdä työelämäorientoidumpaa? Kokevatko ruotsinkieliset opiskelijat, että he ovat käytännön harjoitusten yhteydessä saaneet harjoitella tarpeeksi suomen kieltä?

Tutkimus on kvalitatiivinen, jossa on fenomenografisia ja hermeneuttisia piirteitä. Tutkimuksessa on tehty puolistrukturoituja henkilöhaastatteluja.

Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu, jonka jälkeen vastaukset on analysoitu fenomenografisella menetelmällä. Haastateltujen vastaukset löytyvät suorina lainauksina luvusta 6. Jokaista suoraan lainattua vastausta seuraa analyysi.

Tutkimustulokset osoittavat, että suurin osa haastateltavista on kokenut käytännön opetuksen olevan riittävän työelämäorientoitua. Yleinen käsitys haastateltavien joukossa oli, että kaikki käytännön opetus koulussa on hyödyllistä. Parannusehdotuksissa esille nousivat yksinkertaisemmat harjoitukset, arkipäiväisten rutiinien harjoittelu, ulkopuolisten maalihenkilöiden käyttö ja riittävä ajankäyttö palautteen antamiseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että koulutuksen aikana tehtävissä käytännön harjoituksissa tulisi käyttää enemmän suomea.