Merkitykselliset tekijät diakoniatyöntekijöiden työhyvinvoinnissa
Orrenmaa, Sonja; Kauppila, Eveliina; Pynttäri, Anneli (2018)
Lataukset:
Orrenmaa, Sonja
Kauppila, Eveliina
Pynttäri, Anneli
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112618166
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018112618166
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten erään suomalaisen seurakunnan diakoniatyöntekijät kokevat työhyvinvointinsa. Tavoitteena oli, että diakoniatyöntekijöiden voimavarat tulisivat näkyviksi ja se auttaisi heitä tunnistamaan omia vahvuuksiaan, sekä antaisi näkökulmia heidän työhyvinvointinsa kehittämiseen.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa kartoitettiin teemahaastattelujen avulla diakoniatyöntekijöiden työhyvinvointia ja sen vahvistavia sekä heikentäviä tekijöitä. Yksilöhaastattelujen lisäksi aineisto koostui havainnointimateriaalista, jota kerättiin osallistumalla voimavaravalmennuksiin sekä sähköpostikyselystä, jossa selvitettiin vastaajien kokemuksia valmennuksista. Pääpaino tutkimuksessa oli haastatteluaineistossa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Opinnäytetyön teoreettisessa osiossa tarkasteltiin työhyvinvoinnin tekijöitä, sekä mistä osa-alueista hyvinvoiva työyhteisö koostuu. Lisäksi työhyvinvointia lähestyttiin diakoniatyön näkökulmasta ja perehdyttiin yleisesti diakoniatyön luonteeseen.
Tutkimuksen tulokset jakautuivat tutkimuskysymysten mukaisesti kahden teeman ympärille eli mitkä tekijät vahvistavat ja heikentävät diakoniatyöntekijöiden työhyvinvointia. Tulosten perusteella diakoniatyöntekijät kokivat tärkeimmiksi työhyvinvointia vahvistaviksi tekijöiksi onnistumiset asiakastyössä, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä onnistuneen esimiestyön. Työn ulkopuolisista tekijöistä perheen ja vapaa-ajan merkitys sekä yhteistyö eri tahojen kanssa nousivat tärkeimmiksi tekijöiksi työssä jaksamisen kannalta. Haasteellinen työ ja työn vaihtelevat odotukset sekä vaatimukset koettiin kuormittavaksi diakoniatyössä. Merkittävimmiksi työhyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi vastaajat nimesivät kuormittavat asiakaskohtaamiset ja työn pirstaleisuuden. Työn ulkopuolisista tekijöistä mainittiin diakoniatyön saama arvostuksen puute ja työtä kuormittavat muutokset.
Jatkotutkimusaiheina olisi perusteltua selvittää diakoniatyön vaikuttavuuden merkitystä ja sitä, onko digitalisaatio diakoniatyölle uhka vai mahdollisuus työhyvinvoinnin näkökulmasta katsottuna. Lisäksi olisi tärkeää tutkia, miten työturvallisuus toteutuu diakoniatyössä ja tukeeko se työntekijän työhyvinvointia.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa kartoitettiin teemahaastattelujen avulla diakoniatyöntekijöiden työhyvinvointia ja sen vahvistavia sekä heikentäviä tekijöitä. Yksilöhaastattelujen lisäksi aineisto koostui havainnointimateriaalista, jota kerättiin osallistumalla voimavaravalmennuksiin sekä sähköpostikyselystä, jossa selvitettiin vastaajien kokemuksia valmennuksista. Pääpaino tutkimuksessa oli haastatteluaineistossa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen. Opinnäytetyön teoreettisessa osiossa tarkasteltiin työhyvinvoinnin tekijöitä, sekä mistä osa-alueista hyvinvoiva työyhteisö koostuu. Lisäksi työhyvinvointia lähestyttiin diakoniatyön näkökulmasta ja perehdyttiin yleisesti diakoniatyön luonteeseen.
Tutkimuksen tulokset jakautuivat tutkimuskysymysten mukaisesti kahden teeman ympärille eli mitkä tekijät vahvistavat ja heikentävät diakoniatyöntekijöiden työhyvinvointia. Tulosten perusteella diakoniatyöntekijät kokivat tärkeimmiksi työhyvinvointia vahvistaviksi tekijöiksi onnistumiset asiakastyössä, vaikutusmahdollisuudet omaan työhön sekä onnistuneen esimiestyön. Työn ulkopuolisista tekijöistä perheen ja vapaa-ajan merkitys sekä yhteistyö eri tahojen kanssa nousivat tärkeimmiksi tekijöiksi työssä jaksamisen kannalta. Haasteellinen työ ja työn vaihtelevat odotukset sekä vaatimukset koettiin kuormittavaksi diakoniatyössä. Merkittävimmiksi työhyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi vastaajat nimesivät kuormittavat asiakaskohtaamiset ja työn pirstaleisuuden. Työn ulkopuolisista tekijöistä mainittiin diakoniatyön saama arvostuksen puute ja työtä kuormittavat muutokset.
Jatkotutkimusaiheina olisi perusteltua selvittää diakoniatyön vaikuttavuuden merkitystä ja sitä, onko digitalisaatio diakoniatyölle uhka vai mahdollisuus työhyvinvoinnin näkökulmasta katsottuna. Lisäksi olisi tärkeää tutkia, miten työturvallisuus toteutuu diakoniatyössä ja tukeeko se työntekijän työhyvinvointia.