Lapset ja nuoret rikosasian sovittelussa : Sovittelun uusintarikollisuutta vähentävän tavoitteen toteutuminen alle 21-vuotiaiden kohdalla Jokilaaksojen alueella.

Abstract

Opinnäytetyössä pureudutaan laaja-alaisesti rikosasioiden sovittelun ytimeen. Siinä lähdetään liikkeelle rikosasioiden sovittelun laaja-alaisella esittelyllä: mitä se on, mitä se pitää sisällään ja miten se etenee. Tämän jälkeen työssä pureudutaan sovittelun historiaan ja nykyhetkeen Suomessa, minkä jälkeen esitellään sovittelutoimistojen ja sovittelutoimistoissa toimivien henkilöiden tehtäviä. Tätä seuraa sovittelun restoratiivisuuden, taustalla vaikuttavan tärkeän taustateorian, esittely. Restoratiivisuuden jälkeen työssä otetaan katsaus vielä sovittelun ja rikosprosessin väliseen suhteeseen, jonka jälkeen siirrytään käsittelemään tarkemmin lasten ja nuorten roolia sovittelussa.

Lasten ja nuorten kohdalla pureudutaan syvemmin siihen, mitä heidän kohdallaan tulee ottaa sovittelussa huomioon ja miten sovittelu, sen tarkoitus ja tavoitteet, erovat lasten ja nuorten kohdalla aikuisista. Työssä esitellään myös lasten ja nuorten rikosoikeudellisia erityispiirteitä, heidän yleisimmin tekemiään rikostyyppejä sekä lasten ja nuorten uusintarikollisuutta.

Lopuksi opinnäytetyössä esitellään tilastojen ja tulosten valossa, miten sovittelun restoratiivisuuteen liittyvä, rikosten uusimista vähentävä tavoite, on toteutunut Jokilaaksojen sovittelutoimistoissa sovitelluissa rikosasioissa alle 21-vuotiaiden lasten ja nuorten kohdalla. Tarkasteluun otettiin Ylivieskan sovittelutoimistossa vuosina 2012-2014 käsiteltyjä ja soviteltuja rikosasioita. Niiden osalta tarkastelun kohteeksi tuli yhteensä 238 rikoksesta epäiltyä lasta tai nuorta.