Tuotanto-olosuhteiden vaikutus hampurilaissämpylöiden valmispainoon
Korpela, Sini (2019)
Korpela, Sini
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902041928
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201902041928
Tiivistelmä
Hampurilaissämpylöitä teollisesti valmistettaessa pyritään vakioimaan sämpylöiden koko ja massa. Taikinapalan massaa kutsutaan palapainoksi. Valmiin sämpylän massaa kutsutaan valmispainoksi. Hampurilaissämpylät valmistetaan panosprosessilla ja tärkeimmät raaka-aineet ovat vehnäjauhot, vesi, sokeri, öljy, hiiva ja suola. Insinöörityön tavoitteena oli selvittää kahden reseptiltään erilaisen sämpylän (A ja B) tuotanto-olosuhteiden ja valmispainojen välistä yhteyttä.
Mittauksissa punnittiin hampurilaissämpylöitä ennen nostatusta (palapaino) ja jäähdytyksen jälkeen (valmispaino). Jokainen pala- ja valmispaino oli kuuden punnituksen keskiarvo. Nostatuskaapin ja uunin lämpötila mitattiin dataloggereiden avulla. Leipomon ja jäähdytyshuoneen lämpötila sekä ilman suhteellinen kosteus saatiin leipomon mittarinäytöiltä. Taikinan pintalämpötila, raskin varastointitankin lämpötila sekä nestemäisen hiivan lämpötila saatiin jatkuvasta online-mittauksesta. Sämpylöille laskettiin myös prosessihävikki vähentämällä palapainosta valmispaino, jakamalla erotus palapainolla ja kertomalla 100 %:lla.
Varianssianalyysillä saatiin selville, että pala- ja valmispainoissa oli tilastollisesti merkitsevää vaihtelua eri koeajopäivien välillä. Saman päivän sisällä ei ollut vaihtelua valmispainoissa paitsi yhtenä päivänä. Prosessihävikki vaihteli 11,9–13,8 % eri päivinä osoittaen, että valmispainojen vaihtelu on myös käytännössä merkitsevää. Jäähdytyshuoneen suhteellinen kosteus vaihteli tuotanto-olosuhteista eniten (20–31,9 %); tällä vaihtelulla lienee vaikutus valmispainoon. Tässä työssä jäi huomiotta eri tuotanto-olosuhteiden yhteisvaikutukset valmispainoon.
Jatkossa voitaisiin kehittää koejärjestelyä sellaiseksi, että valmispainon arvo voitaisiin yhdistää sitä vastaavaan tuotanto-olosuhteeseen. Tällöin voitaisiin laskea korrelaatioita valmispainojen ja tuotanto-olosuhteiden välillä. Myös nostatuskaapin ilman suhteellinen kosteus, kannattaisi ottaa mitattavaksi tuotanto-olosuhteeksi. Jäähdytyshuoneen ilman suhteellisen kosteuden vaihtelua kannattaa seurata jatkossa mietittäessä, miten se saataisiin pysymään tasaisempana.
Mittauksissa punnittiin hampurilaissämpylöitä ennen nostatusta (palapaino) ja jäähdytyksen jälkeen (valmispaino). Jokainen pala- ja valmispaino oli kuuden punnituksen keskiarvo. Nostatuskaapin ja uunin lämpötila mitattiin dataloggereiden avulla. Leipomon ja jäähdytyshuoneen lämpötila sekä ilman suhteellinen kosteus saatiin leipomon mittarinäytöiltä. Taikinan pintalämpötila, raskin varastointitankin lämpötila sekä nestemäisen hiivan lämpötila saatiin jatkuvasta online-mittauksesta. Sämpylöille laskettiin myös prosessihävikki vähentämällä palapainosta valmispaino, jakamalla erotus palapainolla ja kertomalla 100 %:lla.
Varianssianalyysillä saatiin selville, että pala- ja valmispainoissa oli tilastollisesti merkitsevää vaihtelua eri koeajopäivien välillä. Saman päivän sisällä ei ollut vaihtelua valmispainoissa paitsi yhtenä päivänä. Prosessihävikki vaihteli 11,9–13,8 % eri päivinä osoittaen, että valmispainojen vaihtelu on myös käytännössä merkitsevää. Jäähdytyshuoneen suhteellinen kosteus vaihteli tuotanto-olosuhteista eniten (20–31,9 %); tällä vaihtelulla lienee vaikutus valmispainoon. Tässä työssä jäi huomiotta eri tuotanto-olosuhteiden yhteisvaikutukset valmispainoon.
Jatkossa voitaisiin kehittää koejärjestelyä sellaiseksi, että valmispainon arvo voitaisiin yhdistää sitä vastaavaan tuotanto-olosuhteeseen. Tällöin voitaisiin laskea korrelaatioita valmispainojen ja tuotanto-olosuhteiden välillä. Myös nostatuskaapin ilman suhteellinen kosteus, kannattaisi ottaa mitattavaksi tuotanto-olosuhteeksi. Jäähdytyshuoneen ilman suhteellisen kosteuden vaihtelua kannattaa seurata jatkossa mietittäessä, miten se saataisiin pysymään tasaisempana.