NÄYTTÖÖN PERUSTUVAN TIEDON HYÖDYNTÄMINEN ITÄ-SAVON SAIRAANHOITOPIIRISSÄ : Yhteispäivystyksen ja vastaanottotoiminnan hoitomallit Savonlinnassa
Laamanen, Arja (2010)
Laamanen, Arja
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010

Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060911881
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060911881
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Näyttöön perustuvan toiminnan tarkoituksena on antaa asiakkaille ja potilaille parasta mahdollista,
vaikuttavaa ja tasa‐arvoista hoitoa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hoitohenkilökunta
hyödyntää Käypä hoito‐ suosituksiin pohjautuvia hoitomalleja ohjatessaan potilaita Itä‐Savon
sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä ja vastaanotossa Savonlinnassa. Lisäksi tarkoituksena oli
kuvata hoitomallien käyttämistä estäviä ja edistäviä tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitomallien
kehittämistarpeista. Opinnäytetyön aineisto kerättiin tammikuussa 2009 hoitajien (n=7) ja
esimiesten (n=4) täsmäryhmähaastattelulla.
Opinnäytetyön aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan näyttöön perustuvien
hoitomallien tunnettuus oli vielä puutteellista yhteispäivystyksessä. Hoitomalleja käytettiin
toimintaa ohjaavana työvälineenä, päätöksenteon tukena ja perehdyttämisen välineenä sekä
potilaan ohjaamiseen. Hoitomallien käyttöä estäviä tekijöitä olivat asenne, sitoutumattomuus, johtamiseen
liittyvät tekijät sekä kiire. Hoitomallien käyttöä edistäviä tekijöitä olivat positiivinen asenne
näyttöön perustuvaan tietoon, esimiehen kannustus ja tuki sekä moniammatillinen yhteistyö.
Hoitomallien käyttäminen koettiin vastaanottotoiminnassa itsestäänselvyytenä, koska hoitajat olivat
olleet itse laatimassa niitä. Hoitomallit ovat ”talon tapa” toimia. Niiden tunnetuksi tekemistä
tulee kuitenkin jatkaa suunnitelmallisella koulutuksella. Hoitomallien yhtenäinen käyttö koko sairaanhoitopiirin
toimialueella takaa potilaille tasa‐arvoisen hoidon ja hoitoon pääsyn.
Tuloksia voidaan hyödyntää yksiköiden koulutuksen suunnittelussa sekä hoitotyön johtamisessa.
Jatkossa olisi tärkeää tutkia, mitä haasteita hoitotyön esimies kohtaa näyttöön perustuvan toiminnan
ja käytäntöjen yhtenäistämisessä kansallisesti, alueellisesti ja toiminta‐ ja työyksikkötasolla.
Näyttöön perustuvan toiminnan tarkoituksena on antaa asiakkaille ja potilaille parasta mahdollista,
vaikuttavaa ja tasa‐arvoista hoitoa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten hoitohenkilökunta
hyödyntää Käypä hoito‐ suosituksiin pohjautuvia hoitomalleja ohjatessaan potilaita Itä‐Savon
sairaanhoitopiirin yhteispäivystyksessä ja vastaanotossa Savonlinnassa. Lisäksi tarkoituksena oli
kuvata hoitomallien käyttämistä estäviä ja edistäviä tekijöitä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitomallien
kehittämistarpeista. Opinnäytetyön aineisto kerättiin tammikuussa 2009 hoitajien (n=7) ja
esimiesten (n=4) täsmäryhmähaastattelulla.
Opinnäytetyön aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan näyttöön perustuvien
hoitomallien tunnettuus oli vielä puutteellista yhteispäivystyksessä. Hoitomalleja käytettiin
toimintaa ohjaavana työvälineenä, päätöksenteon tukena ja perehdyttämisen välineenä sekä
potilaan ohjaamiseen. Hoitomallien käyttöä estäviä tekijöitä olivat asenne, sitoutumattomuus, johtamiseen
liittyvät tekijät sekä kiire. Hoitomallien käyttöä edistäviä tekijöitä olivat positiivinen asenne
näyttöön perustuvaan tietoon, esimiehen kannustus ja tuki sekä moniammatillinen yhteistyö.
Hoitomallien käyttäminen koettiin vastaanottotoiminnassa itsestäänselvyytenä, koska hoitajat olivat
olleet itse laatimassa niitä. Hoitomallit ovat ”talon tapa” toimia. Niiden tunnetuksi tekemistä
tulee kuitenkin jatkaa suunnitelmallisella koulutuksella. Hoitomallien yhtenäinen käyttö koko sairaanhoitopiirin
toimialueella takaa potilaille tasa‐arvoisen hoidon ja hoitoon pääsyn.
Tuloksia voidaan hyödyntää yksiköiden koulutuksen suunnittelussa sekä hoitotyön johtamisessa.
Jatkossa olisi tärkeää tutkia, mitä haasteita hoitotyön esimies kohtaa näyttöön perustuvan toiminnan
ja käytäntöjen yhtenäistämisessä kansallisesti, alueellisesti ja toiminta‐ ja työyksikkötasolla.
