Kuolevan potilaan kivunhoito vanhustyössä : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuoda Attendo Lavilanhovin hoitohenkilökunnalle lisää tietoa kivunhoidon menetelmistä kuolevan potilaan hoidossa. Tavoitteena oli selvittää, mitä kivunhoidon menetelmiä kuolevan potilaan hoidossa käytetään ja onko kivunhoidon osaaminen riittävällä tasolla. Opinnäytetyössä tuli myös ilmi kivunhoidon onnistuminen hoitohenkilökunnan sekä potilaan näkökulmasta. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Mukana kirjallisuuskatsauk-sessa oli 13 tutkimusta. Tutkimukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Opinnäytetyössä käsitellään palliatiivista hoitoa sekä saattohoitoa. Lisäksi kerrotaan sekä lääkkeellisestä että lääkkeettömästä kivunhoidosta ja yleisimmistä kivunhoidon menetelmistä vanhustyössä sekä erityisesti kuolevan potilaan hoidossa. Lyhyesti kuvattiin myös, mitä tarkoitetaan kuolevalla potilaalla ja minkälaista kipua sekä minkälaisia oireita kuolevalla potilaalla mahdollisesti esiintyy.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella kipu on yleinen oire kuolevilla potilailla. Fyysisen kivun lisäksi potilaat kokivat eksistentiaalista kipua. Eksistentiaalinen kipu syntyy elämän rajallisuuden ymmärtämisen aiheuttamasta ahdistuksesta sekä olemassaoloon liittyvien kysymysten pohtimisesta. Suurin osa potilaista sai kivunlievitystä ja kivunhoidossa lääkehoidolla oli iso merkitys. Lääkkeettömiä kivunhoidon menetelmiä käytettiin selvästi harvemmin. Myöskään palliatiivista sedaatiota ei juurikaan käytetty kivunhoidossa. Hoitajien mukaan kivunhoito toteutui pääasiassa hyvin. Hankalaksi koettiin muistisairaiden potilaiden kivun arviointi. Lisäkoulutusta toivottiin etenkin saattohoitopotilaan kivunhoitoon sekä oireiden mukaiseen hoitoon liittyen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kivunhoidon osaamista täytyy kehittää ja koulutuksia lisätä. Lääkkeettömiä kivunhoidon menetelmiä tulisi hyödyntää nykyistä enemmän ja lääkkeitä antaa rohkeammin. Muistisairaille suunniteltuja kipumittareita, kuten esimerkiksi PAINAD-mittaria tulisi hyödyntää enemmän hoitotyössä. Hoitajien tulisi myös huomioida potilaiden eksistentiaalinen kipu ja tarjota riittävästi tukea.