Aivohalvauspotilaan kokemuksia saamastaan tuesta näyttöön perustuvassa hoitotyössä : kirjallisuuskatsaus
Jalola, Henna; Kettunen, Sari (2008)
Jalola, Henna
Kettunen, Sari
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812044247
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200812044247
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on osa NÄPE -projektia, jonka tarkoituksena on selvittää hoitohenkilökunnan osaamista näyttöön perustuvassa hoitotyössä sekä selvittää näyttöön perustuvan hoitotyön edistäviä ja estäviä tekijöitä ja kehittää sen toimintamallia Helsingin kaupungin terveyskeskuksessa. Yhteistyökumppaneina projektissa ovat Malmin ja Herttoniemen sairaaloiden eri osastot sekä Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata aivohalvauspotilaiden saamaa ammatillista ja sosiaalista tukea näyttöön perustuvassa hoitotyössä. Tavoitteena on siten lisätä tietoa aivohalvauspotilaan tuen tarpeesta, merkityksestä ja antamisesta yhteistyöosastoille. Tutkimustehtävänä oli kuvata, minkälaista ammatillista ja sosiaalista tukea potilas on saanut selviytyäkseen aivohalvauksesta. Aineistoa on etsitty sosiaali- ja terveysalan tietokannoista, kuten Ovid, Helka, Linda sekä Kurre (nykyinen MetCat). Työhön on etsitty aineistoa kirjallisuuskatsauksen avulla. Aineisto on analysoitu teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineisto koostuu kolmesta väitöskirjoista, kahdeksasta pro gradusta, yhdestä opinnäytetyöstä sekä yhdeksästä tutkimusartikkelista. Tulosten mukaan potilaiden kokemukset tuen saamisesta olivat vaihtelevia. Osa koki saaneensa hyvin tukea, kun taas toisilla oli päinvastaisia kokemuksia. Tulosten perusteella tiedollisen ja konkreettisen tuen saamisessa oli paljon puutteita. Parhaiten tukea aivohalvauspotilaat olivat kokeneet saaneensa perheeltään ja läheisiltään sekä vertaistuesta. Hoitohenkilökunnan tulisi jatkossa huomioida tuen antaminen kaikilla ammatillisen tukemisen osa-alueilla (konkreettinen, tiedollinen ja henkinen tuki). Tämä auttaa potilasta selviytymään uudesta ja yllättävästä tilanteesta hänen sairastuessaan aivohalvaukseen. Hoitohenkilökunnan tulee myös ohjata ja tiedottaa omaisia ja läheisiä, jotta he kykenevät olemaan potilaan tukena. Potilaita on hyvä ohjata vertaistuen piiriin, jotta he saisivat mahdollisimman paljon sosiaalista tukea. Aineistosta nousi esille se, että potilaiden kokemukset saamastaan tuesta ovat pysyneet hyvin samankaltaisina viimeisen 12 vuoden aikana. Haasteena onkin saada potilaat tuntemaan itsensä huomioiduiksi kokonaisvaltaisesti.