Kimpassa syömään - ikääntyvien yhteisöllinen ruokailu
Editoija
Rautiainen, Teija
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-160-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-160-6
Tiivistelmä
Tässä tutkimuspäällikkö Teija Rautiaisen toimittamassa julkaisussa alan asiantuntijat käsittelevät eri näkökulmista ikääntyvien ruokailuun ja hyvinvointiin liittyviä teemoja. Etelä-Savon maakunnan SOTE-koordinaattori Niina Kaukonen johdattelee aihepiiriin luomalla katsauksen ikääntyvien ruokailuun nyt ja tulevaisuudessa. Tiivis yhteistyö seniorien, yhdistysten, ruokapalvelutuottajien ja muiden toimijoiden kesken on määrittänyt Kimpassa syömään -projektin kulkua. Tätä matkaa, sen tuloksia ja haasteita kuvataan hankkeen projektipäällikkö Nina Parkkisen kirjoittamassa artikkelissa ”Yhteisölliset lounaat rikastuttivat senioreiden ja yrittäjien arkea”
Asiakkailla on ollut merkittävä rooli yhteisöllisten ruokailujen suunnittelussa. Nina Parkkinen ja yrittäjä Virpi Trygg pohtivat artikkelissa ”Kuinka hyvin hankkeessa onnistuttiin?” mitä lisäarvoa asiakkaisiin ja heidän hyvinvointiinsa keskittyminen toi hankkeen onnistumiselle ja Kimpassa syömään -lounaiden jatkumiselle myös hankkeen päättymisen jälkeen.
Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän tukipalvelukoordinaattori Seppo Hujanen tarkastelee artikkelissaan maakunnan väestön ikääntymistä ja sen vaikutuksia toimintatapojen uudistamiseen. Hujanen pohtii, miten ikääntyvien ruokailun uusien palvelumallien avulla on mahdollisuus pitää ikääntyvän väestön toimintakykyä yllä.
Tutkimuspäällikkö Teija Rautiainen kokoaa julkaisun teemoja yhteen artikkelissaan ”Ikääntyneiden ruokailu keskiöön”. Rautiainen tuo esille valtakunnallisen “Ikääntyneiden ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä” -hankkeen antamia toimenpide-ehdotuksia, kuten ikääntyvien ravitsemussuositusten rinnalle nostettavia ruokailusuosituksia.
Lisäksi julkaisussa teatteriohjaaja, näyttelijä Tarja Pyhähuhta kuvaa kulttuurin ja taiteen merkitystä vanhenevan väestön arjessa. Julkaisun aloittavat ja päättävät Lea Suopellon runot kertovat meille jokaiselle oman tarinansa.
Vanhuuden ei pitäisi merkitä elämänpiirin kapeutumista. Yhdessä syöminen ravitsee ruumista ja samalla tuo sielunruokaa kanssakäymisestä. Hankkeen päättymisen jälkeenkin tarvitaan houkuttelua ja kannustusta kotoa lähtemiseen. Yhteisten ruokailuhetkien järjestäjinä voivat olla monet viralliset tai epäviralliset tahot, kuten yritykset, eläkeläisjärjestöt, seurakunnat, kyläyhdistykset ja taloyhtiöt. Me kaikki voimme omalta osaltamme edistää ikääntyvien elämisen laatua, vaikka kutsumalla ikääntyvän läheisen tai naapurin kahvittelemaan tai syömään kanssamme.
Asiakkailla on ollut merkittävä rooli yhteisöllisten ruokailujen suunnittelussa. Nina Parkkinen ja yrittäjä Virpi Trygg pohtivat artikkelissa ”Kuinka hyvin hankkeessa onnistuttiin?” mitä lisäarvoa asiakkaisiin ja heidän hyvinvointiinsa keskittyminen toi hankkeen onnistumiselle ja Kimpassa syömään -lounaiden jatkumiselle myös hankkeen päättymisen jälkeen.
Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän tukipalvelukoordinaattori Seppo Hujanen tarkastelee artikkelissaan maakunnan väestön ikääntymistä ja sen vaikutuksia toimintatapojen uudistamiseen. Hujanen pohtii, miten ikääntyvien ruokailun uusien palvelumallien avulla on mahdollisuus pitää ikääntyvän väestön toimintakykyä yllä.
Tutkimuspäällikkö Teija Rautiainen kokoaa julkaisun teemoja yhteen artikkelissaan ”Ikääntyneiden ruokailu keskiöön”. Rautiainen tuo esille valtakunnallisen “Ikääntyneiden ruokapalvelut muuttuvassa toimintaympäristössä” -hankkeen antamia toimenpide-ehdotuksia, kuten ikääntyvien ravitsemussuositusten rinnalle nostettavia ruokailusuosituksia.
Lisäksi julkaisussa teatteriohjaaja, näyttelijä Tarja Pyhähuhta kuvaa kulttuurin ja taiteen merkitystä vanhenevan väestön arjessa. Julkaisun aloittavat ja päättävät Lea Suopellon runot kertovat meille jokaiselle oman tarinansa.
Vanhuuden ei pitäisi merkitä elämänpiirin kapeutumista. Yhdessä syöminen ravitsee ruumista ja samalla tuo sielunruokaa kanssakäymisestä. Hankkeen päättymisen jälkeenkin tarvitaan houkuttelua ja kannustusta kotoa lähtemiseen. Yhteisten ruokailuhetkien järjestäjinä voivat olla monet viralliset tai epäviralliset tahot, kuten yritykset, eläkeläisjärjestöt, seurakunnat, kyläyhdistykset ja taloyhtiöt. Me kaikki voimme omalta osaltamme edistää ikääntyvien elämisen laatua, vaikka kutsumalla ikääntyvän läheisen tai naapurin kahvittelemaan tai syömään kanssamme.