Essoten päivystysalueen ja lähikuntoutusosastojen välinen tiedonsiirto potilassiirroissa – Toimivuus ja kehittämistarpeet hoitohenkilökunnan näkökulmasta
Termonen, Maiju (2019)
Termonen, Maiju
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904266070
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904266070
Tiivistelmä
Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymässä kehitetään potilaan hoitopolkua Mikkelin keskussairaalan (MKS) päivystyksen ja lähikuntien lähikuntoutusosastojen välillä. Hoitopaikan vaihtuessa tiedonsiirto on keskeinen osa potilasturvallisuutta ja hoitovastuun siirrot aiheuttavat merkittävän potilasturvallisuusriskin.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tiedonsiirron nykytilaa potilassiirtotilanteissa MKS:n päivystyksen ja lähikuntoutusosastojen välillä sekä kartoittaa kehittämistarpeet hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua verkkokyselyä. Otoksena olivat MKS:n päivystyksen ja lähikuntoutuosastojen hoitajat (N = 181) ja kyselyyn vastasi yhteensä 92 hoitajaa (n = 92).
Tutkimustulosten perusteella tiedonsiirrossa on puutteita, vaikka pääosin tiedonsiirto koettiinkin onnistuvan potilasturvallisuutta vaarantamatta ja kommunikaatio sujuvaksi. Yhteisen potilastietojärjestelmän lisäksi erityisen tärkeäksi koettiin suullinen raportointi ja lääkärin tekstien saatavuus. Potilaan henkilötiedot, hoidon syy ja aiemmat sairaudet raportoitiin hyvin ja niihin liittyvä tiedonsiirto koettiin onnistuneeksi. Lääkehoidon, hoidonrajausten, eristystarpeen ja toimintakyvyn osalta tieto siirtyi puuttellisesti, vaikka lähettävä yksikkö koki kirjaavansa ja raportoivansa nämä hyvin. Erityisesti lääkehoidon tiedonsiirrossa koettiin puutteita niin lääkelistoissa kuin toteutetussa lääkehoidossakin. Potilassiirroissa toisen yksikön toimintamalli tunnettiin huonosti molemmissa yksiköissä. ISBAR-raportointimallin tuntemus ja käyttö oli parempaa MKS:n päivystyksessä ja tärkeät tiedot koettiin siirtyvän paremmin lähikuntoutusosatoille kuin MKS:n päivystykseen. Lähikuntoutusosastoilla potilasta vastaanotettaessa MKS:n päivystyksen hoitajien kirjaukset koettiin selkeiksi, mutta lääkärien tekstien puuttuminen ongelmaksi tiedonsiirrossa. MKS:n päivystyksessä potilasta vastaanotettaessa lääkärien tekstit löytivät hyvin, mutta hoitotyön kirjausten löytyminen ja lähettävän yksikön suullinen raportointi koettiin puutteellisiksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tiedonsiirto koettiin onnistuvan paremmin käytettäessä raportointi- tai kirjaamismallia ja suullinen raportointi koettiin tärkeänä osana tiedonsiirtoa. Tiedonsiirtoa voitaisiin parantaa yhtenäisillä käytännöillä implementoiden strukturoituja raportointi- ja dokumentointimalleja sekä perehtymällä paremmin toisen yksikön toimintaan. Tätä opinnäytetyötä voidaan hyödyntää kehitettäessä yksikköjen välistä yhteistyötä ja potilaan hoitopolkua Essotessa. The South Savo Social and Health Care Authority aims to improve patient's care path between the Emergency Deparment (ED) and the Health Center Wards (HCW). Information transfer is a key part of patient safety in patient handovers between units.
The purpose of this thesis was to describe the current state of information transfer in handovers between ED and HCW and to determine development needs from the perspective of nursing staff. The method of this study was a structured online survey with open questions. The survey was sent to nurses in ED and in HCW (N=181), and the number of responses was 92 nurses (n=92).
Results showed that there was deficiency in information transfer, although it mostly managed without compromising patient safety or fluency of communication. Uniform patient information system, verbal communication and the availability of a discharge summary were found to be most important in information transfer. Information transfer related to the patient, reason for the treatment and the previous illnesses was considered sufficient and sucsesfully reported. However, information transfer concerning medication, treatment limitations, need of isolation and previous functioning abilities was regarded insufficient even though the transferring unit considered they reported these well. In both units, there were discrepancy particularly in medication lists and medical treatment. The proper model in handovers was poorly known in both units. The ISBAR communication tool was better known and used at ED, and important information was better transferred to HCW than to ED. In HCW, ED nurses’ documentation was found to be clear, but the lack of discharge summary caused deficiency in information transfer. In ED, discharge summaries were available, but there was deficiency in finding nursing, records and verbal communication in HCW was found to be insufficient.
In conclusion, information transfer was perceived to be more successful when a communication tool or guided documentation was used. Implementing these and understanding the operation of another unit could improve information transfer. This thesis can be utilized in developing collaboration between units and patient care in Essote.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata tiedonsiirron nykytilaa potilassiirtotilanteissa MKS:n päivystyksen ja lähikuntoutusosastojen välillä sekä kartoittaa kehittämistarpeet hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua verkkokyselyä. Otoksena olivat MKS:n päivystyksen ja lähikuntoutuosastojen hoitajat (N = 181) ja kyselyyn vastasi yhteensä 92 hoitajaa (n = 92).
Tutkimustulosten perusteella tiedonsiirrossa on puutteita, vaikka pääosin tiedonsiirto koettiinkin onnistuvan potilasturvallisuutta vaarantamatta ja kommunikaatio sujuvaksi. Yhteisen potilastietojärjestelmän lisäksi erityisen tärkeäksi koettiin suullinen raportointi ja lääkärin tekstien saatavuus. Potilaan henkilötiedot, hoidon syy ja aiemmat sairaudet raportoitiin hyvin ja niihin liittyvä tiedonsiirto koettiin onnistuneeksi. Lääkehoidon, hoidonrajausten, eristystarpeen ja toimintakyvyn osalta tieto siirtyi puuttellisesti, vaikka lähettävä yksikkö koki kirjaavansa ja raportoivansa nämä hyvin. Erityisesti lääkehoidon tiedonsiirrossa koettiin puutteita niin lääkelistoissa kuin toteutetussa lääkehoidossakin. Potilassiirroissa toisen yksikön toimintamalli tunnettiin huonosti molemmissa yksiköissä. ISBAR-raportointimallin tuntemus ja käyttö oli parempaa MKS:n päivystyksessä ja tärkeät tiedot koettiin siirtyvän paremmin lähikuntoutusosatoille kuin MKS:n päivystykseen. Lähikuntoutusosastoilla potilasta vastaanotettaessa MKS:n päivystyksen hoitajien kirjaukset koettiin selkeiksi, mutta lääkärien tekstien puuttuminen ongelmaksi tiedonsiirrossa. MKS:n päivystyksessä potilasta vastaanotettaessa lääkärien tekstit löytivät hyvin, mutta hoitotyön kirjausten löytyminen ja lähettävän yksikön suullinen raportointi koettiin puutteellisiksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tiedonsiirto koettiin onnistuvan paremmin käytettäessä raportointi- tai kirjaamismallia ja suullinen raportointi koettiin tärkeänä osana tiedonsiirtoa. Tiedonsiirtoa voitaisiin parantaa yhtenäisillä käytännöillä implementoiden strukturoituja raportointi- ja dokumentointimalleja sekä perehtymällä paremmin toisen yksikön toimintaan. Tätä opinnäytetyötä voidaan hyödyntää kehitettäessä yksikköjen välistä yhteistyötä ja potilaan hoitopolkua Essotessa.
The purpose of this thesis was to describe the current state of information transfer in handovers between ED and HCW and to determine development needs from the perspective of nursing staff. The method of this study was a structured online survey with open questions. The survey was sent to nurses in ED and in HCW (N=181), and the number of responses was 92 nurses (n=92).
Results showed that there was deficiency in information transfer, although it mostly managed without compromising patient safety or fluency of communication. Uniform patient information system, verbal communication and the availability of a discharge summary were found to be most important in information transfer. Information transfer related to the patient, reason for the treatment and the previous illnesses was considered sufficient and sucsesfully reported. However, information transfer concerning medication, treatment limitations, need of isolation and previous functioning abilities was regarded insufficient even though the transferring unit considered they reported these well. In both units, there were discrepancy particularly in medication lists and medical treatment. The proper model in handovers was poorly known in both units. The ISBAR communication tool was better known and used at ED, and important information was better transferred to HCW than to ED. In HCW, ED nurses’ documentation was found to be clear, but the lack of discharge summary caused deficiency in information transfer. In ED, discharge summaries were available, but there was deficiency in finding nursing, records and verbal communication in HCW was found to be insufficient.
In conclusion, information transfer was perceived to be more successful when a communication tool or guided documentation was used. Implementing these and understanding the operation of another unit could improve information transfer. This thesis can be utilized in developing collaboration between units and patient care in Essote.