Luomupunajuuren viljely

Abstract

Luonnonmukaisessa viljelyssä ei voida aina toteuttaa samoja käytäntöjä kuin tavanomaisessa viljelyssä ja tällöin ennakoivan kasvinsuojelun merkitys korostuu. Tässä työssä perehdyttiin luonnonmukaisen tuotannon periaatteisiin sekä punajuuren viljelyyn teoriatiedon ja viljelijöille tehtävien haastattelujen myötä. Ruokavirasto on määritellyt luonnonmukaisen kasvintuotannon ehdot, joita luomussa täytyy noudattaa. Luonnonmukaisen tuotannon lannoitteet ovat eloperäisiä ja hitaasti liukenevia. Tällöin myös käytettävien lajikkeiden tulisi olla sellaisia, että ne pystyvät hyödyntämään ravinteet ravinnetason ollessa alhainen. Parhaimpia maita punajuuren viljelyyn ovat hietasavi, hieno hieta ja multamaat. Viljelykierrossa punajuuri tulisi olla vain 3-5 vuoden välein. Sopivia esikasveja ovat nurmet ja viljat. Maan muokkauksessa tiivistymistä tulee välttää. Kylvössä tulee odottaa, että lämpötila on noussut yli + 10 °C:en. Sadetuksella varmistetaan tasainen kasvuun lähtö. Punajuuret nostetaan viimeistään lokakuussa. Punajuurella paras pH- arvo 6,0-7,0. Tällöin sekä maaperän pieneliötoiminta että ravinteiden hyödyntäminen on kaikista tehokkainta. Punajuuri ei pidä typen liiallisesta määrästä. Se tarvitsee erityisesti paljon kaliumia, booria ja mangaania. Ensisijaisesti tulisi ravinnetarve täyttää pitämällä palkokasveja viljelykierrossa. Tautipainetta pyritään pienentämään suunnittelemalla viljelykierto huolella. Viljelykierrolla voidaan myös parantaa maan kasvukuntoa ja pieneliötoiminta vilkkaana. Pitkä viljelykierto, kylvöajankohta, puintiajankohta, houkutuskasvit sekä joidenkin kasvien toimiminen luontaisina karkottajina ovat hyviä keinoja vähentää torjunnan tarvetta. Kasvitaudeista ei juuri ole haittaa, jos viljelykierto on monipuolinen. Kyselytutkimuksessa nousi esiin monessa kohtaa tiedonpuute vaikka yleisesti oltiin sitä mieltä, että tietoa on saatavilla paljon. Erityisesti tämä näkyi tautien ja tuholaisten tunnistamisessa ja torjunnassa. Myös luomupunajuuren mahdolliset markkinakanavat olivat monelle epäselviä. Viljelijöillä oli paljon eroavaisuuksia mm. kastelussa, ravinteiden saannista huolehtimisessa sekä kylvötiheyksissä. Toiminta oli monella hyvin pienimuotoista ja sen vuoksi käsillä tehtävän työn osuus oli suuri.

Organic cultivation cannot always follow the same practices as conventional cultivation and the importance of proactive plant protection is emphasized. This study familiarizes with the principles of organic production and the cultivation of beetroot based on theoretical knowledge and interviews with farmers. Finnish Food Authority has defined the terms of organic plant production which must be followed. Fertilizers in organic cultivation are organic and slowly soluble. Therefore the varieties used should also be such that they are able to utilize nutrients at low nutrient levels. The best soil type to grow beetroots are sandy clay, fine sand and mould. In the crop rotation, beetroot should be cultivated every three to five years. Suitable plants for the previous year are grasses and cereals. In soil modification, compaction should be avoided. The temperature should rise above + 10 °C before sowing. Irrigation ensures a steady growth output. Beetroot should be harvested no later than in October. The optimum pH for beetroot is 6.0 to 7.0. In that case, both the function of soil microorganisms and nutrient utilization are the most effective. Beetroot does not bear too much nitrogen but needs a lot of potassium, boron and manganese. Primarily, the nutritional need should be filled by keeping legumes in the crop rotation. Plant diseases are prevented by a careful planning of crop rotation. The crop rotation can also improve the growth condition of the soil and the lively activity of the microorganisms. Long crop rotation, sowing and harvesting time, seedlings and the function of some plants as natural repellents are good ways to reduce the need for control. There is minor harm of plant diseases if the crop rotation is diverse. The survey revealed lack of information in many matters, although there was a general opinion that there is a lot of information available. This was particularly evident in the identification and control of diseases and pests. The potential market channels for organic beetroot were also unclear to many. The farms were quite different regarding to irrigation, nutrient intake and planting densities. Many farmers had a very small-scale farming business and the proportion of manual work was high.