Mielenterveysasiakkaiden ryhmätoiminta ja sen yhteys elämänlaatuun: Systemoitu kirjallisuuskatsaus
Berglund, Kati (2019)
Berglund, Kati
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051810489
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019051810489
Tiivistelmä
Tämän systemoidun kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli kuvata, millaisia virikeryhmiä mielenterveysasiakkaille on tarjolla, ja miten nämä ryhmät ovat yhteydessä mielenterveysasiakkaiden elämänlaatuun. Tarkoituksena on myös kuvata, millaisia suosituksia tutkimusartikkeleissa on luotu niiden tulosten pohjalta mielenterveysasiakkaiden ryhmätoimintaan. Systemoidun kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää pienryhmätoimintaa mielenterveysasiakkaille.
Tutkimusaineiston alkuperäisartikkelit (n=31) valittiin Cinahl, PubMed, OvidMedline ja Medic -tietokannoista monivaiheisen valinnan kautta. Jokaisessa tietokannassa haut rajattiin siten, että artikkelin tuli olla julkaistu vuosina 2007-2018, sen tuli olla englanninkielinen ja mahdollisuuksien mukaan alkuperäisartikkelin tutkimukseen osallistujat olivat iäkkäitä (65+). Aineiston valinnan jälkeen tutkimusten laatu arvioitiin JBI-kriteeristöä käyttäen. Tähän tutkimukseen valitut artikkelit analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Mielenterveysasiakkaiden elämänlaatua on tutkittu paljon, sekä laadullisesti että määrällisesti, niin asiakkaiden kuin hoitohenkilöstön näkökulmasta. Mielenterveysasiakkaille ei juuri ole ryhmätoimintaa tarjolla, ryhmäterapian pois lukien, joten tutkimuksia löytyi vähän. Ryhmätoimintaan osallistuminen oli vahvasti yhteydessä mielenterveysasiakkaiden elämänlaatuun. Elämänlaatuun vaikuttivat korottavasti muun muassa ryhmän tuomat roolit ja vastuut, rutiinit, ryhmään kuulumisen tunne sekä vertaistuki. Mielenterveyshäiriö diagnoosina vaikutti välillisesti lisääntyneiden tarpeiden kautta elämänlaatuun negatiivisesti. Asiakkaaseen liittyvät tekijät, kuten kyvyt ja taidot, itsetunto sekä onnellisuus ennakoivat parempaa elämänlaatua sekä ehkäisivät sairaalaan joutumista. Sosiaaliset tekijät, kuten perhesuhteet, osallistuminen ja tukiverkosto paransivat mielenterveysasiakkaiden elämänlaatua. Elämänlaatua heikensivät sosiaalinen vetäytyminen, yksinäisyys, mielekkään tekemisen puute, asuinolosuhteet sekä matala taloudellinen tilanne.
Tutkimusten tulosten pohjalta nousi suosituksia mielenterveysasiakkaiden ryhmätoimintaan. Näistä keskeisimpinä olivat tapaamiskeskuksien sekä interventioiden lisääminen, riittävän moniammatillisen henkilökunnan resursoiminen, sekä henkilökunnan lisäkoulutus huomioimaan mielenterveysasiakkaiden sosiaalisen kanssakäymisen tarpeita. Ryhmätoiminnan sisällön tulisi myös olla monipuolista.
Tämän systemoidun kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan hyödyntää mielenterveysasiakkaiden ryhmätoiminnan kehittämisessä. Mielenterveysasiakkaiden elämänlaadun parantamiseksi tulisi heille järjestää säännöllistä virikkeellistä ryhmätoimintaa osana julkista terveydenhuoltoa. Sosiaalista osallistumista tulisi kannustaa ja lisätä mahdollisuuksia toteuttaa ryhmiä. Lisää tutkittua tietoa tarvitaan ryhmätoiminnan vaikuttavuudesta, jotta ymmärrys ja tieto aiheesta lisääntyisi, ja toiminnan kehittäminen mahdollistuisi.
Tutkimusaineiston alkuperäisartikkelit (n=31) valittiin Cinahl, PubMed, OvidMedline ja Medic -tietokannoista monivaiheisen valinnan kautta. Jokaisessa tietokannassa haut rajattiin siten, että artikkelin tuli olla julkaistu vuosina 2007-2018, sen tuli olla englanninkielinen ja mahdollisuuksien mukaan alkuperäisartikkelin tutkimukseen osallistujat olivat iäkkäitä (65+). Aineiston valinnan jälkeen tutkimusten laatu arvioitiin JBI-kriteeristöä käyttäen. Tähän tutkimukseen valitut artikkelit analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Mielenterveysasiakkaiden elämänlaatua on tutkittu paljon, sekä laadullisesti että määrällisesti, niin asiakkaiden kuin hoitohenkilöstön näkökulmasta. Mielenterveysasiakkaille ei juuri ole ryhmätoimintaa tarjolla, ryhmäterapian pois lukien, joten tutkimuksia löytyi vähän. Ryhmätoimintaan osallistuminen oli vahvasti yhteydessä mielenterveysasiakkaiden elämänlaatuun. Elämänlaatuun vaikuttivat korottavasti muun muassa ryhmän tuomat roolit ja vastuut, rutiinit, ryhmään kuulumisen tunne sekä vertaistuki. Mielenterveyshäiriö diagnoosina vaikutti välillisesti lisääntyneiden tarpeiden kautta elämänlaatuun negatiivisesti. Asiakkaaseen liittyvät tekijät, kuten kyvyt ja taidot, itsetunto sekä onnellisuus ennakoivat parempaa elämänlaatua sekä ehkäisivät sairaalaan joutumista. Sosiaaliset tekijät, kuten perhesuhteet, osallistuminen ja tukiverkosto paransivat mielenterveysasiakkaiden elämänlaatua. Elämänlaatua heikensivät sosiaalinen vetäytyminen, yksinäisyys, mielekkään tekemisen puute, asuinolosuhteet sekä matala taloudellinen tilanne.
Tutkimusten tulosten pohjalta nousi suosituksia mielenterveysasiakkaiden ryhmätoimintaan. Näistä keskeisimpinä olivat tapaamiskeskuksien sekä interventioiden lisääminen, riittävän moniammatillisen henkilökunnan resursoiminen, sekä henkilökunnan lisäkoulutus huomioimaan mielenterveysasiakkaiden sosiaalisen kanssakäymisen tarpeita. Ryhmätoiminnan sisällön tulisi myös olla monipuolista.
Tämän systemoidun kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan hyödyntää mielenterveysasiakkaiden ryhmätoiminnan kehittämisessä. Mielenterveysasiakkaiden elämänlaadun parantamiseksi tulisi heille järjestää säännöllistä virikkeellistä ryhmätoimintaa osana julkista terveydenhuoltoa. Sosiaalista osallistumista tulisi kannustaa ja lisätä mahdollisuuksia toteuttaa ryhmiä. Lisää tutkittua tietoa tarvitaan ryhmätoiminnan vaikuttavuudesta, jotta ymmärrys ja tieto aiheesta lisääntyisi, ja toiminnan kehittäminen mahdollistuisi.