Urban Parks –seminaarin 2009 järjestäminen ja sen arvioiminen service designin Palvelupolku -menetelmällä
Laukkanen, Riina (2010)
Laukkanen, Riina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052610551
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052610551
Tiivistelmä
Urban Parks –hanke oli valmisteluhanke Interreg–hankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää Itämeren alueen läheisyydessä olevia puistoalueita. Urban Parks –hankkeeseen liittyvä seminaari järjestettiin huhtikuussa 2009, sen päätarkoituksena oli saada eri tahoilta kansallispuistoista kiinnostuneita henkilöitä yhteen ja verkostoitumaan. Kaksipäiväinen Urban Parks -seminaari koostui luennoista, vaellusretkestä Nuuksiossa ja ideointi-workshopista.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena ja sen tuotoksena oli Urban Parks –seminaari. Seminaaria ja sen service designin mukaisuutta arvioitiin Palvelupolku–menetelmällä. Kaksi vapaaehtoista seminaarivierasta osallistui palvelupolun kartoittamiseen havainnoimalla kontaktipisteitä ja kokemuksiaan koko seminaarin ajan. Tässä opinnäytetyössä palvelupolkua kuvattiin kolmella eri tavalla: asiakkaan kokemuksia kartoittamalla, prosesseja kartoittamalla ja kokemuksia mittaamalla. Kaikilta seminaariin osallistuneilta kerättiin palautetta myös avoimella palautelomakkeella.
Kahden havainnoijan palvelupolkujen avulla saatiin monipuolista ja yksityiskohtaista palautetta seminaarista. Vertailemalla palvelupolkuja sekä seminaarivierailta saatua avointa palautetta, voitiin todeta, että hyvät verkostoitumismahdollisuudet seminaarissa toteutuivat. Seminaarivieraat saivat seminaarin aikana laajan käsityksen Urban Parks –puistoista ja niiden kehitysmahdollisuuksista. Ideoinnissa saatiin uusia näkökulmia Urban Parks -puistoihin ja niiden kehittämiseen. Seminaarivieraat pitivät hyvänä ideana, että kehittämisestä ideoitiin yhdessä opiskelijoiden kanssa. Vieraiden mielestä järjestelyt seminaarissa olivat hyvät, mutta kehittämiskohteitakin löytyi. Ensimmäisen seminaaripäivän luentosali oli liian suuri, kun ajatellaan seminaarivieraiden lukumäärää ja luentosalin suuruutta. Nuuksion vaellusretki oli vaikeakulkuisella polulla, minkä syytä kaikki seminaarivieraat eivät täysin ymmärtäneet.
Palautteen keruu Palvelupolku–menetelmällä toteutui. Palvelupolkujen avulla nähtiin seminaarin prosessit ja kehittämiskohteet niissä. Tärkeänä kehittämiskohteena seminaarissa oli tiedottaminen koskien Nuuksion vaellusretkeä. Seminaarivieraat olisivat toivoneet siitä yksityiskohtaisempaa tietoa. Urban Parks –seminaarissa käytetyssä Palvelupolku –menetelmässä oli kuitenkin puutteita. Palvelupolkua kartoittamalla ei aina saanut vastausta haluttuun kysymykseen, esimerkiksi kehitysehdotuksia seuraaviin tapahtumiin ei saanut muuten kuin suoraan kysymällä. Urban Parks –seminaarin palvelupolun kartoittamisessa oli mukana vain kaksi havainnoijaa, mikä heikensi tuloksien luotettavuutta ja monipuolisuutta. Palvelupolku–menetelmä on yksi hyvä keino mitata tapahtuman onnistumista. Tällä menetelmällä voi saada myös laajan käsityksen seminaarivieraan mielipiteestä tapahtumasta kokonaisuutena.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena ja sen tuotoksena oli Urban Parks –seminaari. Seminaaria ja sen service designin mukaisuutta arvioitiin Palvelupolku–menetelmällä. Kaksi vapaaehtoista seminaarivierasta osallistui palvelupolun kartoittamiseen havainnoimalla kontaktipisteitä ja kokemuksiaan koko seminaarin ajan. Tässä opinnäytetyössä palvelupolkua kuvattiin kolmella eri tavalla: asiakkaan kokemuksia kartoittamalla, prosesseja kartoittamalla ja kokemuksia mittaamalla. Kaikilta seminaariin osallistuneilta kerättiin palautetta myös avoimella palautelomakkeella.
Kahden havainnoijan palvelupolkujen avulla saatiin monipuolista ja yksityiskohtaista palautetta seminaarista. Vertailemalla palvelupolkuja sekä seminaarivierailta saatua avointa palautetta, voitiin todeta, että hyvät verkostoitumismahdollisuudet seminaarissa toteutuivat. Seminaarivieraat saivat seminaarin aikana laajan käsityksen Urban Parks –puistoista ja niiden kehitysmahdollisuuksista. Ideoinnissa saatiin uusia näkökulmia Urban Parks -puistoihin ja niiden kehittämiseen. Seminaarivieraat pitivät hyvänä ideana, että kehittämisestä ideoitiin yhdessä opiskelijoiden kanssa. Vieraiden mielestä järjestelyt seminaarissa olivat hyvät, mutta kehittämiskohteitakin löytyi. Ensimmäisen seminaaripäivän luentosali oli liian suuri, kun ajatellaan seminaarivieraiden lukumäärää ja luentosalin suuruutta. Nuuksion vaellusretki oli vaikeakulkuisella polulla, minkä syytä kaikki seminaarivieraat eivät täysin ymmärtäneet.
Palautteen keruu Palvelupolku–menetelmällä toteutui. Palvelupolkujen avulla nähtiin seminaarin prosessit ja kehittämiskohteet niissä. Tärkeänä kehittämiskohteena seminaarissa oli tiedottaminen koskien Nuuksion vaellusretkeä. Seminaarivieraat olisivat toivoneet siitä yksityiskohtaisempaa tietoa. Urban Parks –seminaarissa käytetyssä Palvelupolku –menetelmässä oli kuitenkin puutteita. Palvelupolkua kartoittamalla ei aina saanut vastausta haluttuun kysymykseen, esimerkiksi kehitysehdotuksia seuraaviin tapahtumiin ei saanut muuten kuin suoraan kysymällä. Urban Parks –seminaarin palvelupolun kartoittamisessa oli mukana vain kaksi havainnoijaa, mikä heikensi tuloksien luotettavuutta ja monipuolisuutta. Palvelupolku–menetelmä on yksi hyvä keino mitata tapahtuman onnistumista. Tällä menetelmällä voi saada myös laajan käsityksen seminaarivieraan mielipiteestä tapahtumasta kokonaisuutena.