Sairaanhoitajien näkemyksiä henkilökuntaan kohdistuvan työväkivallan ennaltaehkäisystä nuorisopsykiatrian osastolla
Julkunen, Sanna-Mari (2019)
Julkunen, Sanna-Mari
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052812729
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052812729
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Hämeenlinnan keskussairaalan nuorisopsykiatrian osastolle P6. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa sairaanhoitajien kokemuksia ja näkemyksiä työväkivallan ennaltaehkäisyn toimivuudesta osastolla. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan myöhemmin käyttää kehittämään osaston väkivaltatilanteiden ennaltaehkäiseviä toimia. Tutkimus tehtiin laadullista lähestymistapaa käyttäen. Tutkimukseen valittiin osaston sairaanhoitajat. Haastatteluissa oli mukana 10 sairaanhoitajaa. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelulla osaston sairaanhoitajien kokemuksista työväkivallan ennaltaehkäisytoimista ja heidän toimintamalleistansa työvakivallan ennaltaehkäisyssä sekä odotuksista työnantajaa kohtaan aiheeseen liittyen. Teoreettinen viitekehys rakentui työväkivallan käsitteen ympärille. Työssä on määritelty väkivalta käsitteenä ja avattu hieman väkivallan eri muotoja sekä miten väkivalta ilmenee lapsella ja nuorella. Työväkivalta on esitelty käsitteen lisäksi ennaltaehkäisyn, johtamisen sekä työntekijän oman ammatillisen vastuun näkökulmista. Myös erilaisia työväkivallan ennaltaehkäisyn menetelmiä ja koulutuksia, on tuotu teoriassa esiin. Koko teoreettinen viitekehys on kirjoitettu nuorisopsykiatrista hoitotyötä ajatellen.
Tutkimustulokset esitellään teemoittain ja tuodaan esiin haastateltavien kokemuksin aiheista. Haastateltavat kertoivat hyvin avoimesti omista kokemuksistaan työväkivaltaan liittyen. Osa haastateltavista ajatteli, että etenkin henkisen väkivallan kokeminen on riippuvaista siitä, miten ja minkä työntekijä kokee väkivallaksi. Henkistä väkivaltaa ja uhkaavia tilanteita esiintyi haastateltavien kertomuksissa paljon, ja sitä on tullut nuorien lisäksi myös heidän vanhemmiltansa. Kaikki haastateltavat olivat kokeneet jonkinlaista henkistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan lisäksi haastatteluissa nousi esiin useampikin fyysisen väkivallan kokemus. Osa haastateltavista oli kokenut fyysistä väkivaltaa monta kertaa ja joillakin kokemukset ovat jääneet yhteen kertaan. Koettiin, että väkivalta on kausiluontoista ja potilasriippuvaista. Työväkivallan ennaltaehkäisytoimet koettiin riittäviksi toistaiseksi, tällä hetkellä ja näiden nuorten kohdalla. Vastaajat esittelivät useita eri osastolla olevia väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisytoimia kuten koulutukset, hälytinnapit, työvuorosuunnittelun ja työnjaon. Lisäksi haastateltavat tunnistivat itsestään erilaisia toimintamalleja työväkivallan ennaltaehkäisemiseksi. Rauhallisuus, oma asenne ja provosoimattomuus koettiin tärkeiksi henkilökohtaisiksi toimintamalleiksi. Johtamisen roolista työväkivallan ennaltaehkäisyssä puhuttaessa, haastateltavat nostivat työnantajan tehtäväksi resurssien riittävän järjestämisen ja toivoivat esimiehen läsnäoloa hoitotyön arjessa.
Tutkimustulokset esitellään teemoittain ja tuodaan esiin haastateltavien kokemuksin aiheista. Haastateltavat kertoivat hyvin avoimesti omista kokemuksistaan työväkivaltaan liittyen. Osa haastateltavista ajatteli, että etenkin henkisen väkivallan kokeminen on riippuvaista siitä, miten ja minkä työntekijä kokee väkivallaksi. Henkistä väkivaltaa ja uhkaavia tilanteita esiintyi haastateltavien kertomuksissa paljon, ja sitä on tullut nuorien lisäksi myös heidän vanhemmiltansa. Kaikki haastateltavat olivat kokeneet jonkinlaista henkistä väkivaltaa. Henkisen väkivallan lisäksi haastatteluissa nousi esiin useampikin fyysisen väkivallan kokemus. Osa haastateltavista oli kokenut fyysistä väkivaltaa monta kertaa ja joillakin kokemukset ovat jääneet yhteen kertaan. Koettiin, että väkivalta on kausiluontoista ja potilasriippuvaista. Työväkivallan ennaltaehkäisytoimet koettiin riittäviksi toistaiseksi, tällä hetkellä ja näiden nuorten kohdalla. Vastaajat esittelivät useita eri osastolla olevia väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisytoimia kuten koulutukset, hälytinnapit, työvuorosuunnittelun ja työnjaon. Lisäksi haastateltavat tunnistivat itsestään erilaisia toimintamalleja työväkivallan ennaltaehkäisemiseksi. Rauhallisuus, oma asenne ja provosoimattomuus koettiin tärkeiksi henkilökohtaisiksi toimintamalleiksi. Johtamisen roolista työväkivallan ennaltaehkäisyssä puhuttaessa, haastateltavat nostivat työnantajan tehtäväksi resurssien riittävän järjestämisen ja toivoivat esimiehen läsnäoloa hoitotyön arjessa.