Vermestä voimaa ja hyvinvointia CASE: Korkeakoulu Verme
Lahtinen, Mira (2019)
Lahtinen, Mira
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053013521
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019053013521
Tiivistelmä
Elinikäinen oppiminen, osaamisen jakaminen sekä tiimityöskentelytaidot ovat välttämättömiä kiivastahtisessa työelämässä. Hyvien vuorovaikutustaitojen lisäksi vaaditaan uusien toimintatapojen nopeaa sisäistämistä ja ajantasaista digiosaamista. Jatkuvasti muuttuva työelämä aiheuttaa haasteita myös työntekijöiden jaksamiselle. Työelämässä ja koulumaailmassa tarvitaan aiempaa enemmän hyvinvointia ja yhteistoimintaa edistäviä toimintamalleja sekä jokaisen osaamisen hyödyntämistä tavoitteiden saavuttamiseksi.
Tämän työn tarkoitus oli muodostaa kokonaiskuva Korkeakoulu Verme-koulutuksesta sekä tuoda esiin prosessin erityiset kiitos- ja kehityskohteet. Hanke toteutettiin 3AMK-yhteistyössä. Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu vastasi koulutuksen järjestämisestä ja oli opinnäytteen toimeksiantaja. Prosessissa osallistuttiin koulutukseen sekä valmennukseen osallistuvien pienryhmäistuntoihin. Lisäksi toimittiin koulutuksessa ja pienryhmätilanteissa havainnoijan ja haastattelijan roolissa. Tiedonkeruussa käytettiin havainnoinnin ja haastattelun lisäksi myös kyselylomakkeita koulutuksen alku- ja loppuvaiheessa.
Tietoperusta muodostui vertaisryhmämentoroinnin ja mentoroinnin ympärille sekä käsitteiden muutokseen. Työssä käsiteltiin ryhmätoimintaa, vuorovaikutusta sekä työhyvinvoinnin teemoja, etenkin yksilön sisäisen motivaation ja resilienssin sekä minäpystyvyyden näkökulmasta.
Pienryhmistä luotiin kuvailevat ja tavoitekeskeiset ryhmäpersoonat ja lisäksi aineisto teemoiteltiin työhyvinvoinnin osalta. Vertaisryhmämentoroinnin ja työhyvinvoinnin mahdolliset yhteydet olivat erityisen tarkastelun kohteena. Keskeisten tulosten perusteella voitiin vermen ja työhyvinvoinnin välillä nähdä suoria ja epäsuoria yhteyksiä. Vaikuttavuuteen liittyi myös epävarmuustekijöitä.
Työssä pohdittiin myös vertaisryhmämentoroinnin ja vastaavien toimintamallien siirrettävyyden mahdollisuuksia toiselle asteelle, ammatilliseen koulutukseen. Työssä esitetään vertaisryhmätoimintaan ja yhteisöllisyyttä edistäviin menetelmiin perustuva malli, jota voitaisiin hyödyntää opiskelijoiden ohjaamista ja ryhmäytymistä tukevana työkaluna. Malli on esitelty Stadin ammatti- ja aikuisopistolle. Pienryhmä voisi mahdollisesti edistää opiskelijoiden sitoutumista kouluyhteisöön ja opintojen läpäisyyn.
Tuloksia voitiin pitää odotettavina aiempaan vertaisryhmämentorointiin liittyvän tutkimuksen valossa. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että vertaisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävä vertaisryhmämentorointi on potentiaalinen osaamisen kehittämisen keino ja sillä voi olla positiivista vaikutusta tiimityöskentelyyn, työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Vertaisryhmämentoroinnin hyödyntämistä asiantuntijayhteisöissä voitiin tulosten perusteella suositella. Menetelmä on hyvin joustava ja monissa tilanteissa yhteistyötä edistävä työnkehityksen menetelmä.
Tämän työn tarkoitus oli muodostaa kokonaiskuva Korkeakoulu Verme-koulutuksesta sekä tuoda esiin prosessin erityiset kiitos- ja kehityskohteet. Hanke toteutettiin 3AMK-yhteistyössä. Haaga-Helian ammatillinen opettajakorkeakoulu vastasi koulutuksen järjestämisestä ja oli opinnäytteen toimeksiantaja. Prosessissa osallistuttiin koulutukseen sekä valmennukseen osallistuvien pienryhmäistuntoihin. Lisäksi toimittiin koulutuksessa ja pienryhmätilanteissa havainnoijan ja haastattelijan roolissa. Tiedonkeruussa käytettiin havainnoinnin ja haastattelun lisäksi myös kyselylomakkeita koulutuksen alku- ja loppuvaiheessa.
Tietoperusta muodostui vertaisryhmämentoroinnin ja mentoroinnin ympärille sekä käsitteiden muutokseen. Työssä käsiteltiin ryhmätoimintaa, vuorovaikutusta sekä työhyvinvoinnin teemoja, etenkin yksilön sisäisen motivaation ja resilienssin sekä minäpystyvyyden näkökulmasta.
Pienryhmistä luotiin kuvailevat ja tavoitekeskeiset ryhmäpersoonat ja lisäksi aineisto teemoiteltiin työhyvinvoinnin osalta. Vertaisryhmämentoroinnin ja työhyvinvoinnin mahdolliset yhteydet olivat erityisen tarkastelun kohteena. Keskeisten tulosten perusteella voitiin vermen ja työhyvinvoinnin välillä nähdä suoria ja epäsuoria yhteyksiä. Vaikuttavuuteen liittyi myös epävarmuustekijöitä.
Työssä pohdittiin myös vertaisryhmämentoroinnin ja vastaavien toimintamallien siirrettävyyden mahdollisuuksia toiselle asteelle, ammatilliseen koulutukseen. Työssä esitetään vertaisryhmätoimintaan ja yhteisöllisyyttä edistäviin menetelmiin perustuva malli, jota voitaisiin hyödyntää opiskelijoiden ohjaamista ja ryhmäytymistä tukevana työkaluna. Malli on esitelty Stadin ammatti- ja aikuisopistolle. Pienryhmä voisi mahdollisesti edistää opiskelijoiden sitoutumista kouluyhteisöön ja opintojen läpäisyyn.
Tuloksia voitiin pitää odotettavina aiempaan vertaisryhmämentorointiin liittyvän tutkimuksen valossa. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että vertaisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävä vertaisryhmämentorointi on potentiaalinen osaamisen kehittämisen keino ja sillä voi olla positiivista vaikutusta tiimityöskentelyyn, työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Vertaisryhmämentoroinnin hyödyntämistä asiantuntijayhteisöissä voitiin tulosten perusteella suositella. Menetelmä on hyvin joustava ja monissa tilanteissa yhteistyötä edistävä työnkehityksen menetelmä.