Spinaalipuudutettujen potilaiden kokemuksia tiedonsaannista ja ohjauksesta perioperatiivisen hoitojakson ajalta

Abstract

Opinnäytetyöni aihe oli spinaalipuudutettujen potilaitten kokemuksia tiedonsaannista ja ohjauksesta perioperatiivisen hoitojakson ajalta. Tutkimukseni tarkoituksena oli saada vastauksia puudutuspotilaan potilasohjauksen ja tiedonsaannin riittävyydestä. Lisäksi halusin kartoittaa potilaiden tuntemuksia spinaalipuudutuksesta anestesiamuotona. Opinnäytetyötä suunniteltiin yhteistyössä Rauman aluesairaalan leikkausosaston henkilöstön kanssa. Kyselytutkimus toteutettiin tammikuussa 2010 Rauman Aluesairaalan spinaalipuudutetuille potilaille. Potilaille jaettiin kyselylomake, jonka he palauttivat suljetussa kirjekuoressa toimenpiteen jälkeen, ennen kotiutumistaan. Tutkimuksen otos oli 50 spinaalipuudutettua potilasta. Lopulliseksi tutkimusryhmäksi muodostui 43 vastauslomaketta. Vastausprosentiksi saatiin 86%. Tutkimustulosten mukaan potilasohjauksen koettiin kokonaisuudessaan olevan onnistunutta ja riittävää. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että osa potilaista ei ollut saanut ennen toimenpidettä riittävää potilasohjausta puudutukseen liittyen. Tästä huolimatta vain muutamien yksittäisten vastausten perusteella lisätiedon tarve olisi kohdistunut puudutusten mahdollisiin riskivaikutuksiin ja miten ja mihin kohtaan puudutus laitetaan. Lisätietoa olisi myös haluttu puudutuksen kestosta. Puudutuspelkoa koettiin jonkin verran, mutta riittävä ohjaus sekä vuorovaikutus hoitajan ja potilaan välillä loivat turvallisen tuntuisen puudutushoidon toimenpiteen aikana. Potilaiden kokemukset olivat pääsääntöisesti positiivisia ja he olivat tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Kaikki vastaajat kertoivat haluavansa anestesiamuodoksi puudutuksen, mikäli tarvetta kirurgiseen toimenpiteeseen tulisi uudelleen. Osastojen hoitohenkilöstöt koettiin ystävällisiksi, välittäviksi ja ammattitaitoisiksi. Tutkimuksen tulokset ovat hyödynnettävissä kehitettäessä spinaalipuudutettujen potilaiden potilasohjausta. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia puudutuspotilaan yksilöllisyyttä, jotta potilasohjausta olisi mahdollisuus kehittää tulevaisuudessa enemmän yksilön tarpeita vastaavaksi.

The objective of this thesis was to study the views of spinal anaesthesia patients on how well they were informed and counselled during the perioperative treatment period. The purpose of the study was to examine whether the patients’ counselling and informing was sufficient. The study also examines the patients' experiences of spinal anaesthesia. The study was planned in collaboration with the Rauma Regional Hospital’s operating department personnel. The study was conducted in January 2010 in Rauma Regional Hospital and questionnaires were given to spinal anaesthesia patients. The patients returned these questionnaires in closed envelopes after the operation, before they were released from the hospital. The questionnaires were handed to 50 patients and 43 patients answered. The response rate was 86 percent. According to the study results, the patient counselling was mainly successful and sufficient. Some patients would have wanted more counselling and information about spinal anaesthesia prior to the operation. These patients requested more information on the possible risks involving the use of spinal anaesthesia and how the spinal anaesthesia would be performed. The patients also needed information on the duration of the spinal anaesthesia. Some patients also experienced fear towards spinal anaesthesia. During the spinal anaesthesia operation, sufficient counselling and interaction between the patient and the nurse helped to create confidence in relation to the operation. The patients’ experiences were mainly positive and they were satisfied with the care they received. Every respondent told that they would choose spinal anaesthesia if there is a need for a surgical procedure in the future. The patients considered the ward personnel as friendly, caring and professional. The results of this research could be used in developing the spinal anaesthesia patients’ counselling. The possible objective for further studies could be to research the anaesthesia patient’s individuality, so that patient counselling could be developed to better meet the individual needs.