Tapaustutkimus aivohalvautuneen tasapainon kehittymisestä kotiharjoitusohjelman avulla
Kilpinen, Jenni (2007-11-12)
Kilpinen, Jenni
Jyväskylän ammattikorkeakoulu JAMK University of Applied Sciences
2007-11-12
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa
henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1197016749-0
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jamk-1197016749-0
Tiivistelmä
Tapaustutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tasapainon harjaantumista kotiharjoitusohjelman avulla. Opinnäytetyössä selvitettiin kolmen kuukauden tasapainoharjoittelun vaikuttavuutta staattiseen, dynaamiseen ja toiminnalliseen tasapainoon sekä subjektiiviseen toimintakykyyn. Tutkimuksen koehenkilöillä ( 3 kpl) oli kroonistunut aivohalvaus. Staattisen ja dynaamisen tasapainon arviointikeinoina käytettiin Metitur Oy:n Good Balance voimalevyjärjestelmää. Toiminnallista tasapainoa kartoitettiin 10 metrin kävelytestin ja Timed Up and Go testin avulla. Subjektiivista toimintakykyä koehenkilöt arvioivat itse kyselylomakkeen avulla. Kotiharjoitusohjelma laadittiin ja ohjattiin yksilöllisesti lähtötasoarvioinnin jälkeen. Seurantajakso toteutettiin kesällä 2007, joka sisälsi harjoittelun lisäksi kaksi väliarviointia sekä harjoitusohjelman toteutuksen ja harjoituspäiväkirjan tarkistukset. Loppuarvioinnit olivat elokuussa 2007. Seurantajakson tuloksina näkyi selkeästi tasapainon heikkeneminen kaikilla koehenkilöillä. Staattisessa tasapainossa asentohuojunta lisääntyi erityisesti sivusuuntaisena. Somatosensorinen aistimus lisääntyi silmät kiinni seisomisen aikana. Dynaamisessa ja toiminnallisessa tasapainossa ei tapahtunut oleellisia muutoksia. Kahdella koehenkilöllä subjektiivinen toimintakyky parantui selkeästi seurantajakson aikana. Harjoittelujakson aikana koehenkilöiden harjoittelumäärät vaihtelivat hyvin paljon. Yhteisenä tekijänä oli yksilö- ja ryhmäkuntoutuksen kesätauolle jäänti sekä päivittäisten kävelyharjoituksien vähentyminen. Työn tuloksista nousee esille säännöllisen kuntoutuksen merkitys aivohalvauskuntoutujien toimintakyvyn ja tasapainokyvyn ylläpysymisessä ja kehittymisessä. Kotiharjoitusohjelma ei voi korvata ohjattua kuntoutusta, mutta se voi tukea tasapainon säilymistä ja kehittymistä. Kotiharjoittelun kulmakivinä olivat kahden koehenkilön aloite- ja keskittymiskyvyn vaikeudet, kannustuksen ja tuen avulla harjoittelu olisi voinut onnistua paremmin. Jatkossa kannattaisi selvittää visuaalisen ja auditiivisen palautteen vaikutusta tasapainon ja painonsiirron symmetrisyyden kehittämisessä. Lihasvoima ja –kestävyys harjoittelulla voisi mahdollisesti kehittää tasapainoa.