Suomen autoverojärjestelmän kehittyminen ja ei-arvonlisäveron palautukset

Abstract

Työssä käsiteltiin Suomen autoverotusta, johon on kohdistunut lukuisia lakimuutoksia sen olemassaolon aikana. Työn tarkoituksena oli selvittää autoverotuksessa sen historian aikana tapahtuneita muutoksia sekä nykyisiä autoverotuksen ja veronoikaisun käytäntöjä Tullissa. Työn pääpaino kohdistui yksityishenkilöiden käytettynä Suomeen tuomiin henkilöautoihin. Veronoikaisua työssä käsiteltiin käytettyjen tuontiautojen autoverosta kannetun arvonlisäveron, eli myöhemmin ei-arvonlisäveroksi nimetyn veron, palautusten näkökulmasta. Ei-arvonlisäveron palautuksiin perehdyttiin Läntisessä tullipiirissä toteutetun kyselyn kautta.

Työn tavoitteena oli muodostaa tiivis, mutta kattava kuva autoverotuksen menneisyydestä ja nykyisistä käytännöistä. Raporttiin koottiin kirjallisista ja sähköisistä lähteistä autoverolain kehittymisen vaiheet pääpiirteissään ja Euroopan Unionin vaikutus autoveron kantamiseen Suomessa. Tavoitteena oli myös selvittää Tullissa autoveronoikaisua hoitavien työntekijöiden näkemyksiä ei-arvonlisäveron palautusprosessin onnistumisesta ja mahdollisista kehittämiskohteista. Työntekijöiden näkemyksiä selvitettiin avoimista kysymyksistä koostuvalla kyselylomakkeella. Kyselystä saatujen vastausten perusteella laadittiin Läntiselle tullipiirille kehitysideoita oikaisutyön ja viestinnän tehostamiseksi.

Kyselyyn saadut vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Eroja vastauksissa ilmeni lähinnä yksityiskohdissa. Kyselyllä saatiin selville, mitkä asiat olivat oikaisutyöntekijöiden mielestä onnistuneet ei-arvonlisäveron palauttamisessa ja missä asioissa olisi ollut vielä kehitettävää. Vastaajien mielestä tullitoimipaikkoja oli onnistuttu kuormittamaan melko tasaisesti ja Verohallinnon ja Tullin yhteistyö oli toiminut hyvin. Vastausten perusteella erityisesti viestintä ja työn tehokkuuden parantaminen olisivat vaatineet kehittämistä. Näiden kehittämiskohteiden korjaamiseksi esitettiin harkitumpaa suunnittelua prosessin alkuvaiheessa ja esimerkiksi viestinnän selkeyttämistä tärkeimpiä asioita korostamalla.

This thesis deals with Finnish car taxation, which has gone through many changes during its existence. The objective of the thesis was to explain the changes that have taken place in car taxation throughout its history. Also, the current practices in car taxation and tax adjustment in Finnish Customs are explained. The emphasis in this thesis is on the taxation of used passenger cars that have been imported into Finland by private individuals. Tax adjustment has been examined from the viewpoint of the value-added tax that used to be levied on car tax. This tax was later named non-value-added tax. Non-value-added tax has been studied through a survey that was conducted in the Western District Office of the Finnish Customs.

The objective of this thesis was to form a compact but thorough description of the past and the present practices in car taxation. The development of car tax law and the European Union’s influence on Finnish car taxation has been compiled from print and electronic sources. Another objective of the thesis was to find out how smooth the non-value-added tax refunding process has been, in the opinion of the tax adjustment officers. A survey was conducted to find out these opinions and possible proposals for improvements. The findings were used to create ideas for improving the effectiveness of tax adjustment work and communications in the Western District Office.

Apart from a few exceptions, the findings were quite consistent. Differences were found mostly in details. The survey revealed to what extent the non-value-added tax refund process had been successful and what there was still to improve. The respondents thought that the work had been distributed fairly evenly among the different offices, and the co-operation between the Tax Administration and Customs had worked very well. According to the respondents, especially communications and the work efficiency needed improvement. To eliminate these defects it was suggested that planning should be considered more in the early stage and for example in communications, essential matters should be highlighted.