TAVOITTEENA YHTEISTYÖVANHEMMUUS : Kokemuksia ja tuen tarpeita vanhempien näkökulmasta
Tiitu, Lehtinen (2019)
Tiitu, Lehtinen
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061016300
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061016300
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyö tarkoituksena oli kuvata eron jälkeistä yhteistyövanhemmuutta, vanhemmuuden muutosta eron jälkeen sekä kartoittaa mahdollisia tuen tarpeita vanhempien näkökulmasta. Opinnäytetyö pohjautui työelämän kehittämistarpeisiin, jotka liittyivät etenkin vanhempien eroon ja erossa toteutuvaan lapsen etuun. Opinnäytetyö toteutettiin työelämäyhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton ja liiton ylläpitämän Apuaeroon.fi – sivuston kanssa.
Opinnäytetyön teoriatausta nojautui vahvasti yhteistyövanhemmuuden käsitteeseen, mutta tarkoituksenmukaista oli esitellä myös muuta käsitteistöä liittyen vanhempien eroon, lapsen huoltoon ja asumiseen sekä tukipalveluihin. Opinnäytetyön aineisto kerättiin eronneille vanhemmille suunnatun puolistrukturoidun kyselyn avulla. Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen, mutta se sisälsi myös kvalitatiivisia piirteitä.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella vanhemmat toivovat tukea ennen kaikkea vanhempien väliseen vuorovaikutukseen vaatien samalla palveluiden oikeaaikaisuutta. Lapsen etu ja vanhemmuuden jakautuminen nousevat tärkeiksi aiheiksi tutkimustuloksissa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteistyövanhemmuudella on merkitystä lapsen hyvinvoinnille ja edun toteutumiselle kuin myös eron jälkeisen vanhemmuuden kokemukselle.
Opinnäytetyön teoriatausta nojautui vahvasti yhteistyövanhemmuuden käsitteeseen, mutta tarkoituksenmukaista oli esitellä myös muuta käsitteistöä liittyen vanhempien eroon, lapsen huoltoon ja asumiseen sekä tukipalveluihin. Opinnäytetyön aineisto kerättiin eronneille vanhemmille suunnatun puolistrukturoidun kyselyn avulla. Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen, mutta se sisälsi myös kvalitatiivisia piirteitä.
Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella vanhemmat toivovat tukea ennen kaikkea vanhempien väliseen vuorovaikutukseen vaatien samalla palveluiden oikeaaikaisuutta. Lapsen etu ja vanhemmuuden jakautuminen nousevat tärkeiksi aiheiksi tutkimustuloksissa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että yhteistyövanhemmuudella on merkitystä lapsen hyvinvoinnille ja edun toteutumiselle kuin myös eron jälkeisen vanhemmuuden kokemukselle.