Potilaiden käsityksiä lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisestä fysioterapiaohjauksesta
Muñoz, Minna; Nikkari, Paula (2010)
Muñoz, Minna
Nikkari, Paula
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110514191
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110514191
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia potilaiden käsityksiä lonkan tekonivelleikkauksen jälkeisestä fysioterapiaohjauksesta. Yleisin indikaatio lonkan tekonivelleikkaukselle on nivelrikko. Fysioterapeuttinen ohjaus on osa tekonivelleikkausprosessia, ja sen tavoitteena on tukea potilaan liikunta- ja toimintakykyä, omatoimisuutta sekä selviytymistä kotona leikkauksen jälkeen.
Fysioterapeuttinen ohjaus yleisesti ja lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen ovat vähän tutkittuja aiheita. Asiakaslähtöisyys on nykyään keskeinen käsite fysioterapiaohjauksessa. Tiedon saaminen potilaiden käsityksistä ja kokemuksista ohjaukseen liittyen on tärkeää, jotta asiakaslähtöisyys voisi toteutua paremmin.
Opinnäytetyön yhteistyökumppaneita ovat Laurea-ammattikorkeakoulun lisäksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) sekä Jyväskylän yliopisto. Opinnäytetyön haastatteluun osallistui yhdeksän tekonivelleikkauksessa ollutta potilasta. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää lonkan tekonivelleikkauksen fysioterapiaohjauksen kehittämiseksi potilaan tarpeita vastaavaksi.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on laadullinen, ja aineiston hankintamenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelun teemat luotiin yhdessä työelämän edustajien kanssa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulokset voidaan jakaa neljään pääluokkaan: varmuuden saanti liikkumisesta, toimiva vuorovaikutus, potilaan huomiointi ja tyytyväisyys ohjaukseen. Tulosten perusteella potilaat ovat tyytyväisiä ja suhtautuvat myönteisesti lonkan tekonivelleikkauksen jälkeiseen fysioterapiaohjaukseen. Potilaat kokivat saavansa varmuuden liikkumisesta ohjauksen myötä. Vuorovaikutus potilaan ja fysioterapeutin välillä oli potilaiden mielestä toimivaa. Potilaat kokivat myös tulleensa huomioiduiksi ohjauksessa. Ohjaus oli heidän mielestään yksilöllistä, ja se vastasi heidän tarpeisiinsa.
Saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että lonkan tekonivelleikkauksen jälkeinen fysioterapiaohjaus on ollut potilaan näkökulmasta onnistunutta. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia ohjauksen sisältöä ja sen vastaavuutta tutkittuun tietoon sekä fysioterapeutin näkökulmaa fysioterapiaohjauksesta verraten sitä potilaan näkökulmaan.
Fysioterapeuttinen ohjaus yleisesti ja lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen ovat vähän tutkittuja aiheita. Asiakaslähtöisyys on nykyään keskeinen käsite fysioterapiaohjauksessa. Tiedon saaminen potilaiden käsityksistä ja kokemuksista ohjaukseen liittyen on tärkeää, jotta asiakaslähtöisyys voisi toteutua paremmin.
Opinnäytetyön yhteistyökumppaneita ovat Laurea-ammattikorkeakoulun lisäksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) sekä Jyväskylän yliopisto. Opinnäytetyön haastatteluun osallistui yhdeksän tekonivelleikkauksessa ollutta potilasta. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää lonkan tekonivelleikkauksen fysioterapiaohjauksen kehittämiseksi potilaan tarpeita vastaavaksi.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on laadullinen, ja aineiston hankintamenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastattelun teemat luotiin yhdessä työelämän edustajien kanssa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tulokset voidaan jakaa neljään pääluokkaan: varmuuden saanti liikkumisesta, toimiva vuorovaikutus, potilaan huomiointi ja tyytyväisyys ohjaukseen. Tulosten perusteella potilaat ovat tyytyväisiä ja suhtautuvat myönteisesti lonkan tekonivelleikkauksen jälkeiseen fysioterapiaohjaukseen. Potilaat kokivat saavansa varmuuden liikkumisesta ohjauksen myötä. Vuorovaikutus potilaan ja fysioterapeutin välillä oli potilaiden mielestä toimivaa. Potilaat kokivat myös tulleensa huomioiduiksi ohjauksessa. Ohjaus oli heidän mielestään yksilöllistä, ja se vastasi heidän tarpeisiinsa.
Saatujen tulosten perusteella voidaan päätellä, että lonkan tekonivelleikkauksen jälkeinen fysioterapiaohjaus on ollut potilaan näkökulmasta onnistunutta. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia ohjauksen sisältöä ja sen vastaavuutta tutkittuun tietoon sekä fysioterapeutin näkökulmaa fysioterapiaohjauksesta verraten sitä potilaan näkökulmaan.