Työaika-autonomialla kohti työhyvinvointia
Vokkolainen, Milla; Koskinen, Miia-Emilia (2010)
Vokkolainen, Milla
Koskinen, Miia-Emilia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111514498
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111514498
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli luoda työaika-autonomiaan perustuva työvuorojen suunnittelukäytäntö kahdelle vuodeosastolle ja tutkia työaika-autonomian käyttöönoton vaikutuksia työntekijöiden työhyvinvoinnille.
Tutkimukseen osallistui kahden vuodeosaston koko hoitohenkilökunta. Tutkimus toteutettiin projektiluontoisesti ja se eteni vaiheittain. Tutkimukseen kuului kaksivaiheinen työhyvinvointikysely, ennen työaika-autonomian käyttöönottoa järjestetty koulutus henkilökunnalle sekä henkilöstön tukeminen työaika-autonomian käyttöönotossa. Tutkimusaineiston keruu suoritettiin kyselyn avulla. Vastaukset käsiteltiin kvantitatiivisesti. Ensimmäinen kysely (ryhmä 1, n=47) tehtiin ennen työaika-autonomian käyttöönottoa ja toinen (ryhmä 2, n=35) työaika-autonomian oltua käytössä toisella osastolla kahdeksan ja toisella yhdeksän kuukautta.
Molemmissa ryhmissä työhyvinvointi koettiin riittäväksi, eikä ryhmien välillä ollut eroa. Molemmissa ryhmissä vastaajat kokivat terveytensä hyväksi ja unen määrän riittäväksi. Molemmissa ryhmissä työn koettiin vievän aikaa perheeltä ja muulta elämältä. Työaika-autonomian koettiin vaikuttavan työpaikan ilmapiiriin, vaikkei tilastollista eroa ryhmien välillä nähty. Työvuorosuunnitteluun oltiin tyytyväisiä molemmissa ryhmissä.
Työaika-autonomia koettiin pääosin positiivisena. Autonomiseen työvuorosuunnitteluun liittyviä pelisääntöjä pidettiin tärkeinä ja niihin sitoutumista edellytettiin kaikilta. Autonomisessa työvuorosuunnittelussa työvuorotoiveet toteutuivat hyvin tai paremmin kuin aiemmin. Autonomisen työvuorosuunnittelun periaatteet toimivat hyvin. Työvuorotoiveita mietittiin valmiiksi ennen työvuorosuunnittelun aloittamista. Listojen valmistumista seurattiin ja kaikki tekivät tarvittaessa muutoksia omaan työvuorosuunnitelmaansa. Henkilökunta oli sitoutunut työaika-autonomian toteuttamiseen. Molemmilla osastoilla haluttiin jatkaa autonomista työvuorosuunnittelua ja se vakiinnutettiin pysyväksi käytännöksi.
Tutkimukseen osallistui kahden vuodeosaston koko hoitohenkilökunta. Tutkimus toteutettiin projektiluontoisesti ja se eteni vaiheittain. Tutkimukseen kuului kaksivaiheinen työhyvinvointikysely, ennen työaika-autonomian käyttöönottoa järjestetty koulutus henkilökunnalle sekä henkilöstön tukeminen työaika-autonomian käyttöönotossa. Tutkimusaineiston keruu suoritettiin kyselyn avulla. Vastaukset käsiteltiin kvantitatiivisesti. Ensimmäinen kysely (ryhmä 1, n=47) tehtiin ennen työaika-autonomian käyttöönottoa ja toinen (ryhmä 2, n=35) työaika-autonomian oltua käytössä toisella osastolla kahdeksan ja toisella yhdeksän kuukautta.
Molemmissa ryhmissä työhyvinvointi koettiin riittäväksi, eikä ryhmien välillä ollut eroa. Molemmissa ryhmissä vastaajat kokivat terveytensä hyväksi ja unen määrän riittäväksi. Molemmissa ryhmissä työn koettiin vievän aikaa perheeltä ja muulta elämältä. Työaika-autonomian koettiin vaikuttavan työpaikan ilmapiiriin, vaikkei tilastollista eroa ryhmien välillä nähty. Työvuorosuunnitteluun oltiin tyytyväisiä molemmissa ryhmissä.
Työaika-autonomia koettiin pääosin positiivisena. Autonomiseen työvuorosuunnitteluun liittyviä pelisääntöjä pidettiin tärkeinä ja niihin sitoutumista edellytettiin kaikilta. Autonomisessa työvuorosuunnittelussa työvuorotoiveet toteutuivat hyvin tai paremmin kuin aiemmin. Autonomisen työvuorosuunnittelun periaatteet toimivat hyvin. Työvuorotoiveita mietittiin valmiiksi ennen työvuorosuunnittelun aloittamista. Listojen valmistumista seurattiin ja kaikki tekivät tarvittaessa muutoksia omaan työvuorosuunnitelmaansa. Henkilökunta oli sitoutunut työaika-autonomian toteuttamiseen. Molemmilla osastoilla haluttiin jatkaa autonomista työvuorosuunnittelua ja se vakiinnutettiin pysyväksi käytännöksi.