Säännöllisellä venyttelyllä lisää liikkuvuutta : Tapaustutkimus venyttelyharjoittelun vaikutuksista Mikkelin naisjalkapalloilijoilla

Abstract

Jalkapalloilijalle lajitaitojen lisäksi tärkeä ominaisuus on liikkuvuus. Hyvä liikkuvuus vaikuttaa positiivisesti juoksu- ja lajitaidollisiin ominaisuuksiin, kuten nopeisiin käännöksiin ja harhautuksiin. Säännöllinen liikkuvuusharjoittelu tulisi sisällyttää osaksi jalkapalloilijan kokonaisvaltaista harjoittelua, sillä se on yksi keino ennaltaehkäistä jalkapallossa syntyviä vammoja. Tämän opin-näytetyön tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako säännöllinen venyttely jännitys–rentoutus–venytys -menetelmällä lonkan ja polven nivelliikkuvuuteen.

Tutkimus toteutettiin Porrassalmen Urheilijoiden naisten edustusjoukkueelle. Tutkimukseen osallistui neljätoista iältään 15–19-vuotiasta pelaajaa. Tutkimukseen osallistuneiden pelaajien oli tarkoitus venytellä kahdeksan viikon ajan kolme kertaa viikossa, joista kaksi kertaa omatoimisesti ja kerran ohjatusti. Kahdeksan viikon venyttelyjakson alussa ja lopussa järjestettiin liikkuvuus-testit. Näiden testien tuloksia vertailtiin keskenään ja niiden pohjalta tehtiin tutkimuksen johtopäätökset.

Tutkimukseen osallistuneiden pelaajien nivelliikkuvuuksien keskiarvot paranivat venyttelyjakson aikana pääsääntöisesti jokaisessa liikkuvuustestissä. Tutkimustuloksiin vaikuttivat pelaajien venyttelykertojen määrä sekä yksilölliset liikkuvuusominaisuudet. Osalla pelaajista asenne venyttelyä kohtaan parani kahdeksan viikon aikana. Johtopäätöksenä voimme todeta tapaustutkimuksemme pohjalta, että säännöllisellä jännitys-rentoutus-venytysharjoittelulla voidaan lisätä polvi- ja lonkkanivelten liikkuvuutta.

In addition to general skills, mobility is an important feature for a football player. A good mobility affects positively on running and general skill features such as rapid turns and tricks. Regular mobility training should be included into a part of comprehensive football training, as it’s a way to prevent football related injuries. The intention of this final year’s project was to clarify if a regular stretching with stress–relaxing–stretching -method affects on the mobility of hip and knee joints.

The study was conducted for the women’s team of Porrassalmen Urheilijat. Fourteen players, at ages of 15-19, took part of the study. They were meant to stretch for a period of eight weeks in three times a week, two times independently and one time controlled. In the beginning and end of the stretching period mobility tests were arranged. The results of the tests were compared and based on them, the conclusions were made.

The average values of joint mobility of the players that took part of the study mainly improved in every mobility tests. The amount of stretching and personal mobility features affected on the study results. During the eight weeks, the attitude for stretching improved with some of the players. Therefore we can get to a conclusion that frequent stress–relaxing–stretching exercises can increase the mobility of knee and hip joints.