Kirurgisen potilaan ohjaaminen hoitajien näkökulmasta
Partti, Johanna (2010)
Partti, Johanna
Hämeen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112214957
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112214957
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tilattiin eräästä eteläsuomalaisesta sairaalasta ja sen tarkoituksena on kerätä tietoa potilasohjauksesta sairaalan kirurgisen vuodeosaston ja päiväkirurgisen yksikön hoitajilta. Opinnäytetyön tavoitteena on saada tietoa, jolla voidaan kehittää sairaalan kirurgistenpotilaiden potilasohjausta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin kvantitatiivisen tutkimuksen mukaisesti käyttämällä kirjallisena viitekehyksenä 2000-luvulla tehtyjä hoitotyön tutkimuksia. Aineisto kerättiin Maria Kääriäisen tekemällä Ohjauksen laatumittarin hoitohenkilöstöosalla. Kyselylomakkeita lähetettiin osastolle 28 kappaletta (N=28), joista palautettiin 17 (n=17).
Tulokset osoittivat, että hoitajilla on hyvät tiedot potilaiden sairauksista, sairauksien kehittymisestä, vaaratekijöistä, liitännäissairauksista, sairauksien toipumisennusteesta ja sairauden merkityksestä potilaan arkeen. Heikommin hoitajat tiesivät potilaalle tarjottavista kuntoutus- ja sosiaalipalveluista, eivätkä siksi osanneet ohjata potilaita näihin palveluihin.
Hoitajat kokivat potilasohjauksen tärkeäksi osaksi työtään ja olivat motivoituneita ohjaamaan potilaita ja heidän omaisiaan. Hoitajat käyttivät eniten suullista yksilöohjausta, jota tuki jaettu kirjallinen materiaali. Muiden ohjausmenetelmien käyttäminen oli vähäistä ja niiden käyttöön liittyvää koulutusta kaivattiin. Ajan puute, tilojen epäasianmukaisuus ja ohjaustilanteen kirjaamisen puuttuminen hoitosuunnitelmasta olivat hoitajien mielestä puutteita.
Opinnäytetyön tulokset olivat samansuuntaisia kuin aikaisemmissa hoitotyön tutkimuksissa (Lipponen 2008; Kääriäinen 2007; Kettu 2007; Ervasti 2004). Potilasohjausta tulisi kehittää kirjaamisen, ohjausmenetelmien ja ajan hallinnan osalta. Tulevaisuudessa sama kysely voitaisiin tehdä uudelleen ja katsoa, millaista kehitystä on tapahtunut.
Tulokset osoittivat, että hoitajilla on hyvät tiedot potilaiden sairauksista, sairauksien kehittymisestä, vaaratekijöistä, liitännäissairauksista, sairauksien toipumisennusteesta ja sairauden merkityksestä potilaan arkeen. Heikommin hoitajat tiesivät potilaalle tarjottavista kuntoutus- ja sosiaalipalveluista, eivätkä siksi osanneet ohjata potilaita näihin palveluihin.
Hoitajat kokivat potilasohjauksen tärkeäksi osaksi työtään ja olivat motivoituneita ohjaamaan potilaita ja heidän omaisiaan. Hoitajat käyttivät eniten suullista yksilöohjausta, jota tuki jaettu kirjallinen materiaali. Muiden ohjausmenetelmien käyttäminen oli vähäistä ja niiden käyttöön liittyvää koulutusta kaivattiin. Ajan puute, tilojen epäasianmukaisuus ja ohjaustilanteen kirjaamisen puuttuminen hoitosuunnitelmasta olivat hoitajien mielestä puutteita.
Opinnäytetyön tulokset olivat samansuuntaisia kuin aikaisemmissa hoitotyön tutkimuksissa (Lipponen 2008; Kääriäinen 2007; Kettu 2007; Ervasti 2004). Potilasohjausta tulisi kehittää kirjaamisen, ohjausmenetelmien ja ajan hallinnan osalta. Tulevaisuudessa sama kysely voitaisiin tehdä uudelleen ja katsoa, millaista kehitystä on tapahtunut.