Kokemuksia epävakaasta persoonallisuushäiriöstä
Saastamoinen, Sanna (2010)
Saastamoinen, Sanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112815994
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112815994
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavan mielenterveyskuntoutujan kokemuksia sairaudesta ja kuntoutumisesta ja tarkastella tuloksia aiempaan kirjallisuuteen aiheesta. Tavoitteena oli tuottaa kokemuksellista tietoa epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja siitä kuntoutumisesta. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n kanssa.
Opinnäytetyössä on käytetty laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto on koottu yhden kuntoutujan syvähaastattelulla, neljällä erillisellä haastattelukerralla. Analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Opinnäytetyön tulosten perusteella epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa monenlaista oirehdintaa ja heikentää toimintakykyä. Erityisesti oirehdinnan ollessa voimakasta jokapäiväisistä toimista, kuten kotiaskareista ja työssäkäynnistä, suoriutuminen on vaikeampaa. Ennen kaikkea sairaus aiheuttaa sisäistä kärsimystä jokapäiväisessä elämässä. Haastateltavalla epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä esiintyi jo nuorena. Ikääntymisen myötä oireet voimistuivat ja niitä tuli lisää. Epävakaa persoonallisuushäiriö diagnoosin varmistuminen toi helpotuksen tunnetta ja lisäsi itseymmärrystä. Diagnoosin saannin jälkeen haastateltu osallistui mielenterveyden kuntoutusta tukevaan toimintaan. Merkittävimmiksi asioiksi kuntouttavassa toiminnassa nousivat uuden oppimisen ja yhteiskuntaan osallistumisen mahdollistuminen. Tulosten perusteella mielenterveyden kuntoutusta tukeva toiminta tukee merkitsevästi haastateltavan kuntoutumisprosessia. Haastateltu aikoo olla mukana kuntouttavassa toiminnassa myös tulevaisuudessa.
J
atkotutkimusehdotukseksi nousi opinnäytetyöni aiheesta tehtävä laajempi kokemuksellinen tutkimus. Jatkotutkimuksessa olisi myös hyödyllistä selvittää, kuinka epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavien henkilöiden hoito toteutuu Suomessa ja kuinka hyvin epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavat henkilöt osataan tunnistaa ja diagnosoida terveydenhuollon piirissä.
Opinnäytetyössä on käytetty laadullista eli kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineisto on koottu yhden kuntoutujan syvähaastattelulla, neljällä erillisellä haastattelukerralla. Analyysimenetelmänä on aineistolähtöinen sisällönanalyysi.
Opinnäytetyön tulosten perusteella epävakaa persoonallisuushäiriö aiheuttaa monenlaista oirehdintaa ja heikentää toimintakykyä. Erityisesti oirehdinnan ollessa voimakasta jokapäiväisistä toimista, kuten kotiaskareista ja työssäkäynnistä, suoriutuminen on vaikeampaa. Ennen kaikkea sairaus aiheuttaa sisäistä kärsimystä jokapäiväisessä elämässä. Haastateltavalla epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä esiintyi jo nuorena. Ikääntymisen myötä oireet voimistuivat ja niitä tuli lisää. Epävakaa persoonallisuushäiriö diagnoosin varmistuminen toi helpotuksen tunnetta ja lisäsi itseymmärrystä. Diagnoosin saannin jälkeen haastateltu osallistui mielenterveyden kuntoutusta tukevaan toimintaan. Merkittävimmiksi asioiksi kuntouttavassa toiminnassa nousivat uuden oppimisen ja yhteiskuntaan osallistumisen mahdollistuminen. Tulosten perusteella mielenterveyden kuntoutusta tukeva toiminta tukee merkitsevästi haastateltavan kuntoutumisprosessia. Haastateltu aikoo olla mukana kuntouttavassa toiminnassa myös tulevaisuudessa.
J
atkotutkimusehdotukseksi nousi opinnäytetyöni aiheesta tehtävä laajempi kokemuksellinen tutkimus. Jatkotutkimuksessa olisi myös hyödyllistä selvittää, kuinka epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavien henkilöiden hoito toteutuu Suomessa ja kuinka hyvin epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastavat henkilöt osataan tunnistaa ja diagnosoida terveydenhuollon piirissä.