Varhaisen vuorovaikutuksen haasteet monikkoperheissä
Sillanpää, Susanna (2010)
Sillanpää, Susanna
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016344
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016344
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, millaisia kokemuksia ja tunteita tuottaa vuorovaikutuksen näkökulmasta useamman lapsen yhtäaikainen syntyminen perheeseen. Opinnäytetyön tarve on lähtenyt omasta varhaisen vuorovaikutuksen ja monikkoperhedynamiikan mielenkiinnosta sekä yhteistyöstä Mikkelin Monikkoperheyhdistyksen kanssa. Tutkimuksessa perehdytään vuorovaikutuksen ja yksilöllisen hoivan toteutumiseen ja vanhempien jaksamista tukeviin tekijöihin monikkoperheissä.
Opinnäytetyön keskeisenä teoriana on John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kun perheeseen syntyy kaksi tai useampi vauva yhtä aikaa, yksilöllisen vuorovaikutuksen toteutuminen on haasteellista. Tämä aiheuttaa äideille vahvoja syyllisyyden tunteita. Äidit kokevat, että varsinkin alussa työn määrä vauvojen kanssa on niin suuri, että varsinaiselle emotionaaliselle yhdessäololle ei jää aikaa. Äidit pyrkivät maternal justice-tilaan, jossa he voisivat antaa vauvoille tasavertaisesti yksilöityä aikaa ja hoivaa, mutta käytäntö pakottaa heidät usein hoivaamaan lapsia ”pakettina”.
Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla, johon osallistui 8 monikkovanhempaa. Teemahaastattelun kysymykset jaettiin kolmeen keskeiseen teemaan eli 1.) odotus, synnytys ja alkuaika, 2.) kiintymys vauvoihin ja 3.) jaksamisen pilarit.
Tämän opinnäytetyön tulokset tuottivat hyvin vahvasti saman tuloksen kuin aiemmat tutkimukset. Tutkimukseen osallistuneilla perheillä oli molemmat vanhemmat vahvasti jakamassa arkea ja lisäksi perheillä oli hyvä tai suhteellisen hyvä oma verkosto. Näin ollen äidit eivät olleet merkittävän uupuneita ja vauvoille järjestyi yksilöityä aikaa ja mahdollisuuksia kahdenkeskisiin vuorovaikutustilanteisiin. Tästä voidaan päätellä, että mikäli perheellä on hyvät omat voimavarat ja tukiverkosto, monikkolapsille voidaan taata hyvä psyykkinen kehitys yksilöllisyyden näkökul-masta.
Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään Mikkelin Monikkoperheyhdistyksessä ja opinnäytetyöntekijän omassa yrityksessä. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat monikkoperheiden tarvitseman tuen laatu ja sen suhde perheen hyvinvointiin ja isien ja äitien erilaiset tunnetason kokemukset.
Opinnäytetyön keskeisenä teoriana on John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoria. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kun perheeseen syntyy kaksi tai useampi vauva yhtä aikaa, yksilöllisen vuorovaikutuksen toteutuminen on haasteellista. Tämä aiheuttaa äideille vahvoja syyllisyyden tunteita. Äidit kokevat, että varsinkin alussa työn määrä vauvojen kanssa on niin suuri, että varsinaiselle emotionaaliselle yhdessäololle ei jää aikaa. Äidit pyrkivät maternal justice-tilaan, jossa he voisivat antaa vauvoille tasavertaisesti yksilöityä aikaa ja hoivaa, mutta käytäntö pakottaa heidät usein hoivaamaan lapsia ”pakettina”.
Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla, johon osallistui 8 monikkovanhempaa. Teemahaastattelun kysymykset jaettiin kolmeen keskeiseen teemaan eli 1.) odotus, synnytys ja alkuaika, 2.) kiintymys vauvoihin ja 3.) jaksamisen pilarit.
Tämän opinnäytetyön tulokset tuottivat hyvin vahvasti saman tuloksen kuin aiemmat tutkimukset. Tutkimukseen osallistuneilla perheillä oli molemmat vanhemmat vahvasti jakamassa arkea ja lisäksi perheillä oli hyvä tai suhteellisen hyvä oma verkosto. Näin ollen äidit eivät olleet merkittävän uupuneita ja vauvoille järjestyi yksilöityä aikaa ja mahdollisuuksia kahdenkeskisiin vuorovaikutustilanteisiin. Tästä voidaan päätellä, että mikäli perheellä on hyvät omat voimavarat ja tukiverkosto, monikkolapsille voidaan taata hyvä psyykkinen kehitys yksilöllisyyden näkökul-masta.
Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään Mikkelin Monikkoperheyhdistyksessä ja opinnäytetyöntekijän omassa yrityksessä. Jatkotutkimusaiheiksi nousivat monikkoperheiden tarvitseman tuen laatu ja sen suhde perheen hyvinvointiin ja isien ja äitien erilaiset tunnetason kokemukset.