Turvallisuustoiminnan lainmukaisuuden arviointi kiinteistöissä
Laas, Kristel (2019)
Laas, Kristel
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061416994
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061416994
Tiivistelmä
Organisaation turvallisuuden perustason määrittelee lainsäädäntö. Turvallisuutta sääntelevän oikeuden tuntemus mahdollistaa oikeudellisten velvoitteiden asianmukaisen hoitamisen, jolloin sääntöjen tahattomasta rikkomisesta aiheutuvat haitat voidaan minimoida.
Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten organisaation turvallisuustoiminnan lainmukaisuutta kiinteistöissä arvioidaan. Tutkimus perustuu asiakastoimeksiantoon, jossa kohteena on suuri kiinteistösijoitusyhtiö ja yhtiön kiinteistössä 21 saman toimialan vuokralaista. Toimeksiantajan päätavoitteena oli turvallisuusyhteistyön kehittäminen vuokralaisten kanssa osapuolten yhteisillä turvallisuuden osa-alueilla. Tärkein yksittäinen tavoite oli selvittää, onko toimeksiantajan turvallisuustoiminta lainsäädännön edellyttämällä tasolla.
Yleisten oikeusperiaatteiden mukaan jokaisen toiminnanharjoittajan on selvitettävä ja tunnettava toimintaansa liittyvät säädökset sekä säädöksistä johdetut velvoitteet sekä noudattaa niitä tunnollisesti. Hypoteesina olikin oletus siitä, että turvallisuustoiminnan perustason lainsäädäntövelvoitteet ovat toimeksiantajan tiedossa ja täyttyvät arvioitikohteissa kaikilta osin.
Toimeksiannon esiselvityksessä ei löytynyt olemassa olevaa menetelmää, jota olisi voinut käyttää organisaation turvallisuustoimintojen lainmukaisuuden arvioinnissa. KATAKRI-kriteeristö jouduttiin hylkäämään, sillä se ei perustu voimassa olevaan oikeuteen.
Tutkimuksen teoreettisen perustan muodostaa oikeuslähdeoppi, eli turvallisuustoimintaa sääntelevä voimassa oleva oikeus. Keskeisenä analysointimenetelmänä on lainoppiin perustuva norminmukaisen toiminnan arviointi. Tutkimusaineistona ovat kohdeorganisaatioiden turvallisuudesta vastaavien kyselyvastaukset. Keskeisin analyysi perustuu saatujen vastausten ja lainsäädännöstä luotujen kriteerien keskinäiseen vertailuun. Aineistosta etsittiin vastausta sille, täyttyvätkö turvallisuustoiminnan lainsäädäntövelvoitteet. Lisäksi arvioitiin vastaajien tietämystä kriteerikohtaisista vastuutahoista ja selvitettiin, onko näkemyksissä eroja.
Johtopäätöksenä todetaan, että kyselytutkimuksen perusteella saatiin yleiskuva toimeksiantajan turvallisuustoiminnan lainsäädäntövaatimusten toteutumisesta sekä osapuolten näkemyksistä vastuunjaossa. Tuloksista ei voida selvästi päätellä, ovatko turvallisuustoimenpiteet riittäviä. Turvallisuustoiminnan lainsäädäntövelvoitteet eivät kuitenkaan täyttyneet riittävästi tai niiden täyttymisestä ei saatu riittävää varmuutta. Hypoteesi ei siis pitänyt paikkaansa.
Tutkimuksen keskeisin haaste oli johdonmukaisen, turvallisuustoiminnan arviointimenetelmän puuttuminen. Tutkimuksen aikana kehitettiin TULA – kriteeristö, joka on ainoa keino lainsäädäntövaatimusten tunnistamiseksi ja arvioimiseksi. Kriteeristö on vielä kehitysvaiheessa ja nykyään siinä on yli 3000 organisaatioiden turvallisuustoiminnan arviointiin luotua kriteeriä.
Asiasanat: kiinteistösijoitusyhtiö, kiinteistö, turvallisuustoiminta, lainsäädäntövelvoitteet, selonottovelvollisuus, TULA-kriteeristö
Tämän laadullisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten organisaation turvallisuustoiminnan lainmukaisuutta kiinteistöissä arvioidaan. Tutkimus perustuu asiakastoimeksiantoon, jossa kohteena on suuri kiinteistösijoitusyhtiö ja yhtiön kiinteistössä 21 saman toimialan vuokralaista. Toimeksiantajan päätavoitteena oli turvallisuusyhteistyön kehittäminen vuokralaisten kanssa osapuolten yhteisillä turvallisuuden osa-alueilla. Tärkein yksittäinen tavoite oli selvittää, onko toimeksiantajan turvallisuustoiminta lainsäädännön edellyttämällä tasolla.
Yleisten oikeusperiaatteiden mukaan jokaisen toiminnanharjoittajan on selvitettävä ja tunnettava toimintaansa liittyvät säädökset sekä säädöksistä johdetut velvoitteet sekä noudattaa niitä tunnollisesti. Hypoteesina olikin oletus siitä, että turvallisuustoiminnan perustason lainsäädäntövelvoitteet ovat toimeksiantajan tiedossa ja täyttyvät arvioitikohteissa kaikilta osin.
Toimeksiannon esiselvityksessä ei löytynyt olemassa olevaa menetelmää, jota olisi voinut käyttää organisaation turvallisuustoimintojen lainmukaisuuden arvioinnissa. KATAKRI-kriteeristö jouduttiin hylkäämään, sillä se ei perustu voimassa olevaan oikeuteen.
Tutkimuksen teoreettisen perustan muodostaa oikeuslähdeoppi, eli turvallisuustoimintaa sääntelevä voimassa oleva oikeus. Keskeisenä analysointimenetelmänä on lainoppiin perustuva norminmukaisen toiminnan arviointi. Tutkimusaineistona ovat kohdeorganisaatioiden turvallisuudesta vastaavien kyselyvastaukset. Keskeisin analyysi perustuu saatujen vastausten ja lainsäädännöstä luotujen kriteerien keskinäiseen vertailuun. Aineistosta etsittiin vastausta sille, täyttyvätkö turvallisuustoiminnan lainsäädäntövelvoitteet. Lisäksi arvioitiin vastaajien tietämystä kriteerikohtaisista vastuutahoista ja selvitettiin, onko näkemyksissä eroja.
Johtopäätöksenä todetaan, että kyselytutkimuksen perusteella saatiin yleiskuva toimeksiantajan turvallisuustoiminnan lainsäädäntövaatimusten toteutumisesta sekä osapuolten näkemyksistä vastuunjaossa. Tuloksista ei voida selvästi päätellä, ovatko turvallisuustoimenpiteet riittäviä. Turvallisuustoiminnan lainsäädäntövelvoitteet eivät kuitenkaan täyttyneet riittävästi tai niiden täyttymisestä ei saatu riittävää varmuutta. Hypoteesi ei siis pitänyt paikkaansa.
Tutkimuksen keskeisin haaste oli johdonmukaisen, turvallisuustoiminnan arviointimenetelmän puuttuminen. Tutkimuksen aikana kehitettiin TULA – kriteeristö, joka on ainoa keino lainsäädäntövaatimusten tunnistamiseksi ja arvioimiseksi. Kriteeristö on vielä kehitysvaiheessa ja nykyään siinä on yli 3000 organisaatioiden turvallisuustoiminnan arviointiin luotua kriteeriä.
Asiasanat: kiinteistösijoitusyhtiö, kiinteistö, turvallisuustoiminta, lainsäädäntövelvoitteet, selonottovelvollisuus, TULA-kriteeristö