Pois lähettämisen kulttuurista yhdessä tekemiseen : Opiskeluhuollon ja Nuortenkeskus Nupin yhteistyön kehittäminen Vantaalla
Martikainen, Merianna (2019)
Martikainen, Merianna
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061917350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019061917350
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa ja kehittää Nuortenkeskus Nupin ja opiskeluhuollon yhteistyötä nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi Vantaalla. Opinnäytetyö käsitteli Nuortenkeskus Nupin ja opiskeluhuollon työntekijöiden kokemuksia yhteistyöstä, ammattilaisten käyttämiä työmenetelmiä nuorten psykososiaalisessa tukemisessa sekä ammattilaisten toiveita yhteistyön kehittämiseksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli nostaa esiin työntekijöiden näkemyksiä yhteistyön sujumisesta ja sen solmukohdista, selkeyttää yhteistyön rakenteita ja kehittää yhteistyötä työntekijöiden välisen vuoropuhelun kautta.
Opinnäytetyön kehittämistavoitteina oli selvittää (1) millaista Nuortenkeskus Nupin ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö on, (2) millaisia nuorten hoidossa käytössä olevia toimivia työmenetelmiä on ja (3) miten Nuortenkeskus Nupin ja opiskeluhuollon yhteistyötä tulisi ammattilaisten mielestä kehittää.
Opinnäytetyön teoreettisina lähtökohtina käsiteltiin nuoruusikää ja mielenterveyttä, psykososiaalista työtä ja moniammatillisuutta. Opinnäytetyö oli osallistava toimintatutkimus, ja aineisto kerättiin ryhmähaastattelun ja osallistuvan havainnoinnin keinoin. Aineiston keruuseen osallistui Nuortenkeskus Nupin henkilökuntaa, yläkoulujen ja toisen asteen kuraattoreita, psykologeja ja terveydenhoitajia. Opinnäytetyön tekijä itse oli osa tutkittavaa käytäntöä ja tavoitteena oli toiminnan muutos yhteisön sisältä päin.
Haastateltavat ammattilaiset pitivät yhteistyön kehittämistä tärkeänä ja moniammatillista näkökulmaa työtä rikastuttavana voimavarana. Yhteistyön keskeisiksi haasteiksi nimettiin yhteistyökumppanin työn sisältöjen heikko tuntemus, vaikeudet tiedonkulussa ja yhteydenpidossa, säännöllisten yhteistyörakenteiden puute, resurssien riittämättömyys ja opiskeluhuollon työkäytäntöjen vaihtelevuus. Haastateltavien ammattilaisten käyttämät työmenetelmät ja kokemukset lisäkoulutuksen tarpeesta olivat hyvin vaihtelevia. Opiskeluhuollossa ei näyttänyt olevan yhdenmukaista tapaa arvioida nuorten psyykkistä vointia tai hoidon tarvetta. Yhteistyön kehittämisessä tärkeänä pidettiin resurssien lisäämistä nuorten palveluihin, matalan kynnyksen ja oikea-aikaisen tuen takaamista nuorille, monitasoisten työntekijöiden läsnäolon lisäämistä nuorten arkiympäristöihin ja oppilaitosten sisäisen yhteistyön kehittämistä.
Keskeiseksi jatkokehittämisen teemaksi nousi yhteisen ymmärryksen lisääminen yhteistyökumppanin toiminnan sisällöistä, työn mahdollisuuksista ja reunaehdoista. Ammattilaiset olivat yhtä mieltä siitä, että työtä tulisi toteuttaa yhdessä vastakkainasettelun sijaan niin, että nuorten etu on tärkein työtä ohjaava arvo. Toimintakulttuurin muutos vaatii ennen kaikkea esimiestason sitoutumista ja rakenteiden muuttamista toimintaa tukeviksi. Kehittämistyön tulevaisuuden haasteena on kerätyn tiedon levittäminen ja juurruttaminen osaksi toimintakulttuuria niin, että yhteistyö ei lakkaa, vaikka työntekijät vaihtuvat.
Opinnäytetyön kehittämistavoitteina oli selvittää (1) millaista Nuortenkeskus Nupin ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö on, (2) millaisia nuorten hoidossa käytössä olevia toimivia työmenetelmiä on ja (3) miten Nuortenkeskus Nupin ja opiskeluhuollon yhteistyötä tulisi ammattilaisten mielestä kehittää.
Opinnäytetyön teoreettisina lähtökohtina käsiteltiin nuoruusikää ja mielenterveyttä, psykososiaalista työtä ja moniammatillisuutta. Opinnäytetyö oli osallistava toimintatutkimus, ja aineisto kerättiin ryhmähaastattelun ja osallistuvan havainnoinnin keinoin. Aineiston keruuseen osallistui Nuortenkeskus Nupin henkilökuntaa, yläkoulujen ja toisen asteen kuraattoreita, psykologeja ja terveydenhoitajia. Opinnäytetyön tekijä itse oli osa tutkittavaa käytäntöä ja tavoitteena oli toiminnan muutos yhteisön sisältä päin.
Haastateltavat ammattilaiset pitivät yhteistyön kehittämistä tärkeänä ja moniammatillista näkökulmaa työtä rikastuttavana voimavarana. Yhteistyön keskeisiksi haasteiksi nimettiin yhteistyökumppanin työn sisältöjen heikko tuntemus, vaikeudet tiedonkulussa ja yhteydenpidossa, säännöllisten yhteistyörakenteiden puute, resurssien riittämättömyys ja opiskeluhuollon työkäytäntöjen vaihtelevuus. Haastateltavien ammattilaisten käyttämät työmenetelmät ja kokemukset lisäkoulutuksen tarpeesta olivat hyvin vaihtelevia. Opiskeluhuollossa ei näyttänyt olevan yhdenmukaista tapaa arvioida nuorten psyykkistä vointia tai hoidon tarvetta. Yhteistyön kehittämisessä tärkeänä pidettiin resurssien lisäämistä nuorten palveluihin, matalan kynnyksen ja oikea-aikaisen tuen takaamista nuorille, monitasoisten työntekijöiden läsnäolon lisäämistä nuorten arkiympäristöihin ja oppilaitosten sisäisen yhteistyön kehittämistä.
Keskeiseksi jatkokehittämisen teemaksi nousi yhteisen ymmärryksen lisääminen yhteistyökumppanin toiminnan sisällöistä, työn mahdollisuuksista ja reunaehdoista. Ammattilaiset olivat yhtä mieltä siitä, että työtä tulisi toteuttaa yhdessä vastakkainasettelun sijaan niin, että nuorten etu on tärkein työtä ohjaava arvo. Toimintakulttuurin muutos vaatii ennen kaikkea esimiestason sitoutumista ja rakenteiden muuttamista toimintaa tukeviksi. Kehittämistyön tulevaisuuden haasteena on kerätyn tiedon levittäminen ja juurruttaminen osaksi toimintakulttuuria niin, että yhteistyö ei lakkaa, vaikka työntekijät vaihtuvat.