Kuinka huomioidaan ja hyödynnetään näyttelijän herkkyys vaikeaa aihetta kuvatessa : case: Ehkä huomenna

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee näyttelijöiden herkkyyttä ja kuinka siihen suhtaudutaan ohjaajan näkökulmasta. Opinnäytteen tutkimusidea syntyi tehdessäni lopputyölyhytelokuvaani ’’Ehkä huomenna’’. Näyttelijöiden herkkyys on viime vuosina noussut otsikoihin alan väärinkäytösten seurauksena. ’’Metoo’’ -kampanja elokuva-alalla ja yleisesti osuu yksiin lopputyöelokuvani aiheen kanssa. Siksi päädyin tutkimaan herkkyyden aihetta sillä se altistaa näyttelijän hyväksikäytölle.

Opinnäytteen tavoitteena on antaa mahdollisimman tarkka kuva siitä, mitä näyttelijöiden herkkyys on ja kuinka siihen tulee suhtautua käyttämättä sitä väärin. Opinnäytteen on tarkoitus olla apuna muille aloitteleville ohjaajille. Käytin opinnäytteeni lähteinä kahta alan laajaa kirjajulkaisua ja haastatteluvideoita. Lopussa on Saara Cantellin ammattilaishaastattelu. Työ sisältää luonteensa vuoksi myös omakohtaisia kokemuksia ja ohjaustilanteista syntyneitä oivalluksia.

Pohjustin varsinaista aihetta käsittelemällä asiaankuuluvasti ensin mitä on sekä ohjaajan että näyttelijäntyö. Seuraavaksi esittelen lopputyöelokuvani aiheen ja sen tekniset- että näyttelijäntyölliset haasteet. Opinnäytteen loppuosan käytän näyttelijöiden herkkyyden aihepiirin läpikäymiseen. Kirjoitan myös ohjaajan tavoista ja keinoista suhtautua näyttelijöiden herkkyyteen. Viimeisessä kappaleessa on Saara Cantellin ammattilaishaastattelu. Liitteinä ovat elokuvan tiedot sekä lyhytelokuvan käsikirjoitus.

Tutkimuksessani päädyin siihen tulokseen, että näyttelijäntyön onnistuminen vaatii ehdotonta luottamusta ohjaajan ja näyttelijän välillä. Ilman tätä luottamussuhdetta ja turvallista työilmapiiriä, ei näyttelijä kykene parhaalla mahdollisella tavalla työstään suoriutumaan. Toinen oivallus oli, että ohjaajan tehtävänä ei ole vain antaa ohjeita; myös hyvän ja turvallisen ilmapiirin muodostaminen on ohjaajan vastuulla. Tällainen toiminta vaatii ohjaajalta ohjaamistaidon lisäksi hyvää ihmistenlukutaitoa.

I came up with the idea of this thesis while directing my short film ‘’Maybe Tomorrow’’. The nature of the film makes it challenging to act in because the theme of the movie is sexual abuse. This inspired me to do research about actor’s vulnerability and how the director should take it into consideration. This thesis is about how the vulnerability can expose actors to possible exploitation by the director and how this could be avoided.

As my main sources, I used two books written by well-known professionals, video interviews and a phone interview of the movie director Saara Cantell. The first part of the thesis covers essentials about directing and acting. Then it proceeds to the subject of actor’s vulnerability and the ways that directors can consider it. The last part of this thesis includes the professional interview. Throughout the thesis I disclose my own observations on the topic due to the case study nature of this thesis.

The conclusion of the thesis is that relationship of the director and the actor is based on trust. It is always the director’s responsibility to maintain that trust. Actors tend to be in a subordinate position compared to directors and that is why directors should not take advantage of this hierarchy. Actors have their own ways of using their skills and emotions in the right way, directors can only observe and sustain the performance. The purpose of this study is to improve directors’ knowledge about actors’ vulnerabilities and how to avoid exploitation.