Virtuaalitodellisuuden soveltuvuus leikkaussaliperehdytykseen

Abstract

Opinnäytetyön ajatus lähti liikkeelle leikkaussaliperehdytyksen kehittämisestä siten, että perehdytysprosessiin voitaisiin yhdistää virtuaalitodellisuusteknologiaa. Aikaisemmat kokemukseni virtuaalitodellisuuden käytöstä rajoittuvat pelillisiin testauksiin. Aloin pohtia sen soveltamista perehdytysprosessin edistämiseen. Lisätyt todellisuudet ja etenkin virtuaalitodellisuus on ajankohtainen aihe. Erilaisten teknologioiden käyttö yleistyy jatkuvasti terveydenhuollossa. Virtuaalitodellisuusaiheen ympärille on syntynyt paljon tutkimuksia, mutta sen soveltuvuutta erityisesti leikkaussaliperehdytykseen ei kuitenkaan ole tutkittu aikaisemmin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa saaduista tutkimustuloksista suositus Töölön neurokirurgiselle leikkausosastolle virtuaalitodellisuuden käyttötavoista nykyisissä ja tulevissa perehdytystavoissa sekä työympäristöissä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää virtuaalitodellisuuden soveltuvuutta HYKSin Töölön sairaalan neurokirurgisen leikkausosaston nykyisiin ja tuleviin perehdytysproseseihin. Tämän opinnäytteen tutkimuskysymykset olivat seuraavat: millä tavoin virtuaalitodellisuus voisi edistää työhön perehdyttämistä leikkaussaliympäristössä nyt ja tulevaisuudessa ja miten neurokirurgiset sairaanhoitajat kokevat virtuaalitodellisuuden soveltuvuuden leikkausosastolle ja leikkaussaliperehdytykseen? Aineiston hankintamenetelmänä käytettiin teemahaastattelua eli puolistrukturoitua haastattelua ja virtuaalitodellisuusdemonstraatiota.

Tutkimustulosten mukaan virtuaalitodellisuuden luo perustaa perehdytykselle ja oppimiselle. Leikkaussaliympäristössä on paljon opittavaa ja sisäistettävää. Virtuaalitodellisuus koettiin perehdytyksen tukivälineeksi, työkaluksi, nyt ja tulevaisuudessa. Sen avulla perehdytettävällä olisi esimerkiksi mahdollisuus tutustua leikkausosastoon ja työtehtävien suorittamiseen etukäteen, ennen perehdytyksen aloittamista. Virtuaalitodellisuuden avulla voidaan rakentaa toimintamalleja työtehtävistä. Tutkimustuloksista käy ilmi virtuaalitodellisuuden mahdollisuudet tukea perehdytystä jo nyt, mikäli se olisi käytössä. Se mahdollistaa mallioppimisen, työprosessien harjoittelun ja syventävän perehtymisen myös tulevaisuudessa.

Johtopäätöksenä ja tässä tutkimuksessa ilmi tulleiden tulosten perusteella voidaan todeta virtuaalitodellisuuden ja muiden lisättyjen todellisuuksien soveltuvan nykyiseen leikkaussaliperehdytykseen. Ne eivät kuitenkaan yksin korvaa kliinisessä ympäristössä tapahtuvaa opetustilannetta.

The idea of this thesis started from the development of operating theater familiarization so that virtual reality technology could be combined with the orientation process. My previous experiences with virtual reality are limited to gaming testing. I began to consider applying it to the induction process. Augmented reality, and especially virtual reality, is a hot topic. The use of different technologies in health care is becoming more common. A lot of research has emerged around the topic of virtual reality, but its applicability to operating theater familiarity in particular has not been studied before. The purpose of this thesis was to make a recommendation for Töölö Neurosurgical Surgery Department on the use of virtual reality in present and future orientation and work environment. The aim of this thesis was to investigate the applicability of virtual reality to current and future orientation processes at the Neurosurgical Surgery Unit of the HUS Töölö Hospital. The research questions for this thesis were: how could virtual reality contribute to work-related learning in the operating room environment, now and in the future, and how would Neurosurgical Nurses perceive virtual reality as suitable for the operating room and surgery? The material acquisition method used was a semi-structured interview and a virtual reality demonstration.

According to research results, virtual reality creates the basis for orientation and learning. There is a lot to learn and internalize in the operating room environment. Virtual reality was perceived as a tool of support, a tool for the present, now and in the future. For example, it would allow the subject to familiarize himself / herself with the surgical department and to perform work in advance, before starting the orientation. Virtual reality can be used to build operational models from work tasks. The research results show the potential of virtual reality to support exploration even if it were used. It will enable model learning, work process training and in-depth learning in the future.

In conclusion and the results of this study, it can be concluded that virtual reality and other augmented realities are applicable to current operating room familiarization. However, they are not the only substitute for teaching in a clinical setting.