Senioriosaajakoulutuksen käyneiden kokemuksia koulutuksen tuomasta hyvinvoinnista itsensä toteuttamisen ja sosiaalisten suhteiden näkökulmasta

Abstract

Senioriosaajakoulutus on suunnattu kolmatta ikää eläville henkilöille, ja koulutuksen tavoitteena on kouluttaa senioreista vapaaehtoistoiminnan tekijöitä hyödyntäen seniorien omaa osaamista. Tutkimustieto koulutukseen osallistuneiden hyvinvoinnista on kuitenkin vähäistä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa alustavaa tietoa senioriosaajakoulutukseen osallistuneiden henkilöiden kokemuksista omasta hyvinvoinnista, itsensä toteuttamisesta ja sosiaalisista suhteista. Tarkoituksena oli kuvata senioriosaajakoulutuksen käyneiden kokemuksia koulutuksen tuomasta hyvinvoinnista. Teoreettiseksi viitekehykseksi valittiin Allardtin hyvinvointiteoria.

Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa aineisto kerättiin haastattelemalla vuonna 2010 kuutta 61—75-vuotiasta eläkeläistä, jotka olivat käyneet senioriosaajakoulutuksen. Haastatelluista kaksi oli miehiä ja neljä naisia. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Analyysimenetelmänä käytettiin deduktiivista sisällönanalyysia.

Sekä itsensä että sosiaalisten suhteiden toteuttamisen osalta kokemukset olivat hyvin yksilöllisiä. Sosiaaliset suhteet olivat joillekin koulutukseen osallistuneille merkittäviä, mikä näkyi siten, että koulutuksen aikana syntyi tuttavuuksien ja verkostojen lisäksi myös syvempiä ystävyyssuhteita. Itsensä toteutuminen ilmeni haastateltavilla luovuuden ja itsevarmuuden lisääntymisenä sekä itsetutkiskeluna. Kaikille koulutus ei kuitenkaan tuonut kokemusta itsensä toteuttamisesta.

Havaitsimme, että senioriosaajakoulutuksen aikana kehittyneet hyvät sosiaaliset suhteet ja avoin vuorovaikutus lisääntyivät. Nämä ovat voineet tukea myös itsensä toteuttamista ja henkilön yleistä hyvinvointia koulutuksen aikana. Koska kaikki eläkeläiset eivät kuitenkaan ole aktiivisia ja osallistuvia, heidän hyvinvointiaan voitaisiin edistää jatkossa vastaavan tyyppisillä koulutuksilla.

The SeniorTrainer programme has been directed at people who are living their third life. The purpose of the programme is to train these seniors as volunteer workers and benefit from their own areas of expertise. However, there is a paucity of studies that investigate the welfare of the programme participants. This thesis aims to provide initial information on the participants' experiences related to self-expression and social relations. Erik Allardt's theory of welfare was selected as the theoretical wellbeing framework.

We used qualitative research methods. The material was collected by interviewing six senior citizens aged 61—75, who had participated in a SeniorTrainer -programme. The interviews were semi-structured and theme-based. The collected material was analyzed by theory-based content analysis.

The experiences were unique in respect to both social relations and self-expression. For some of the participants, social relations had a significant impact, which was shown by the creation of deeper friendships besides normal networking and social interaction. Self-expression was shown in participants by increased creativity and self-confidence. However, the training did not result in feelings of self-expression in all participants.

We found that during the SeniorTrainer programme, social relations and open discussions were markedly increased in participants. This may have resulted also in self-expression found in participants, which would also results on increase in general welfare. Given that not all senior citizens are active and energetic, their welfare could be increased in the future with similar training programmes.