"Sytytätkö kipinän vai sammutatko innokkuuden palon"? : vapaaehtoinen palokunta erilaisten lasten- ja nuorten oppimisympäristönä
Lauren, Taru (2010)
Lauren, Taru
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120717408
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120717408
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena ja tarkoituksena on vahvistaa kouluttajien olemassa olevia vuorovaikutustaitoja sekä kehittää heidän tietämystään mahdollisista erityistarpeista, joita he kohtaavat koulutustilanteissa.
Palokuntanuorisotyön kasvatukselliset arvot kuten kehittyä itsenäiseksi, itseensä luottavaksi ja yhteistoimintaan pystyväksi ihmiseksi, antoivat minulle aiheen tutkia kouluttajien roolia lähemmin.
Kouluttajan vuorovaikutustaidot ja nuorten erityisyyden kohtaaminen ovat tärkeitä asioita nuoren kokonaisvaltaisen kasvun tukemisessa.
Vapaaehtoistoiminnassa näiden naisten ja miesten tehtävänä on myös edistää palokuntatoimintaa ja sen kulttuuria, mutta myös kasvattaa tulevaisuuden vastuuntuntoisia omanarvonsa tuntevia aikuisia.
Opinnäytetyön tilaajana on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry. SPEK, joka toimii Suomessa pelastusalan kehittäjänä yhteistoiminnassa alueellisten pelastusliittojen ja alan viranomaisten kanssa.
SPEKin valtuusto on määrittänyt 29.11.2008 toiminnan painotukset vuosille 2010 -2014. Yhtenä on turvallisuuskulttuurin kehittäminen, huomioiden erityisesti lapset ja nuoret.
Opinnäytetyöni on syntynyt kehittämistarpeesta, kouluttajilta saatujen viestien perusteella ja SPEK-ryhmän toiminnallisista tavoitteista: nuorisotyön kouluttajakoulutusta on syytä ylläpitää ja kehittää. Lisäksi Palotarus 2010 suurleirillä pitämäni miniluennot toimivat nuoriso-osastojen kouluttajien koulutusjärjestelmän kehittämisen välineenä.
Vapaapalokunnan erityisyys oppimisympäristönä on myös huomioitu. Lasten- ja nuorten harrastustoiminta yhteiskunnallisestikin merkityksellisessä toimintaympäristössä asettaa myös kouluttajille haasteen. Nuoriso-osaston toiminta tulee olla turvallista sekä henkisesti että fyysisesti kaikenlaisille vapaapalokuntanuorille.
Menetelminä olen käyttänyt havainnoimista, itsearviointia ja kouluttajien vapaamuotoisten kokemusten pohjalta tulleita kokemuksia. Lisäksi Palotarus 2010-leiriltä saadut palautteet antavat oman merkityksensä tulevaisuuden kehittämistyötä ajatellen.
Näen työni toimivan ponnahduslautana tulevien kouluttajakoulutusten osalta.
Persoonallisuus ja omat kokemukset sekä hiljaisen tiedon eteenpäin vieminen ovat ensiarvoisen tärkeitä välineitä koulutustehtävässä. Johtopäätöksenä totean, että kouluttajat tulevat tarvitsemaan entistä enemmän pedagogisia vuorovaikutustaitoja sekä erilaisia tapoja kouluttaa nuoria, koska nuoret ja yhteiskunta heidän ympärillään muuttuu.
Kasvatustehtävästä on tulossa enemmän yhteisvastuullisempi ja vapaa-ajan harrastuksen merkitys tulee olemaan suurempi.
Palokuntanuorisotyön kasvatukselliset arvot kuten kehittyä itsenäiseksi, itseensä luottavaksi ja yhteistoimintaan pystyväksi ihmiseksi, antoivat minulle aiheen tutkia kouluttajien roolia lähemmin.
Kouluttajan vuorovaikutustaidot ja nuorten erityisyyden kohtaaminen ovat tärkeitä asioita nuoren kokonaisvaltaisen kasvun tukemisessa.
Vapaaehtoistoiminnassa näiden naisten ja miesten tehtävänä on myös edistää palokuntatoimintaa ja sen kulttuuria, mutta myös kasvattaa tulevaisuuden vastuuntuntoisia omanarvonsa tuntevia aikuisia.
Opinnäytetyön tilaajana on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry. SPEK, joka toimii Suomessa pelastusalan kehittäjänä yhteistoiminnassa alueellisten pelastusliittojen ja alan viranomaisten kanssa.
SPEKin valtuusto on määrittänyt 29.11.2008 toiminnan painotukset vuosille 2010 -2014. Yhtenä on turvallisuuskulttuurin kehittäminen, huomioiden erityisesti lapset ja nuoret.
Opinnäytetyöni on syntynyt kehittämistarpeesta, kouluttajilta saatujen viestien perusteella ja SPEK-ryhmän toiminnallisista tavoitteista: nuorisotyön kouluttajakoulutusta on syytä ylläpitää ja kehittää. Lisäksi Palotarus 2010 suurleirillä pitämäni miniluennot toimivat nuoriso-osastojen kouluttajien koulutusjärjestelmän kehittämisen välineenä.
Vapaapalokunnan erityisyys oppimisympäristönä on myös huomioitu. Lasten- ja nuorten harrastustoiminta yhteiskunnallisestikin merkityksellisessä toimintaympäristössä asettaa myös kouluttajille haasteen. Nuoriso-osaston toiminta tulee olla turvallista sekä henkisesti että fyysisesti kaikenlaisille vapaapalokuntanuorille.
Menetelminä olen käyttänyt havainnoimista, itsearviointia ja kouluttajien vapaamuotoisten kokemusten pohjalta tulleita kokemuksia. Lisäksi Palotarus 2010-leiriltä saadut palautteet antavat oman merkityksensä tulevaisuuden kehittämistyötä ajatellen.
Näen työni toimivan ponnahduslautana tulevien kouluttajakoulutusten osalta.
Persoonallisuus ja omat kokemukset sekä hiljaisen tiedon eteenpäin vieminen ovat ensiarvoisen tärkeitä välineitä koulutustehtävässä. Johtopäätöksenä totean, että kouluttajat tulevat tarvitsemaan entistä enemmän pedagogisia vuorovaikutustaitoja sekä erilaisia tapoja kouluttaa nuoria, koska nuoret ja yhteiskunta heidän ympärillään muuttuu.
Kasvatustehtävästä on tulossa enemmän yhteisvastuullisempi ja vapaa-ajan harrastuksen merkitys tulee olemaan suurempi.