Liikkuvuuden muutosten vaikutukset luistelunopeuteen : Interventiotutkimus juniorijääkiekkoilijoille
Maukonen, Iiro; Piekkola, Ville; Taira, Aku (2010)
Maukonen, Iiro
Piekkola, Ville
Taira, Aku
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121017761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121017761
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako kahdesti viikossa kuuden viikon ajan toteutettu liikkuvuusharjoittelu lonkanseudun ja selän liikkuvuuteen sekä luistelunopeuteen B-juniorijääkiekkoilijalla.
Jääkiekossa etuperinluistelu on pelaajien yleisin liikkumismuoto. Etuperinluistelussa merkittäviä tekijöitä ovat tasapainoinen luisteluasento, pitkät ja voimakkaat luistelupotkut, nopea ja oikea-aikainen potkufrekvenssi, sulava liukuvaihe sekä aktiivinen käsien ja ylävartalon käyttö. Optimaalisen painopisteen ja maksimaalisen voiman saamiseksi täytyy liikkuvuuden sallia lonkka-, polvi- ja nilkkanivelen ojentumisen.
Tutkimuksen toteutus sovitettiin KalPan B-juniorijoukkueen harjoitusohjelmaan tammi-maaliskuulle 2010. Tutkimuksen interventiojakson alussa ja lopussa suoritettiin liikkuvuus- ja luistelunopeusmittaukset. Kaikkiin mittauksiin osallistui 17 kohderyhmäläistä. Selkärangan liikkuvuus mitattiin Spinal Mouse -laitteella ja lonkkanivelen goniometrillä. Luistelunopeus mitattiin 30 metrin matkalta valokennoajanotolla. Interventiojaksolla toiminnalliset liikkuvuusharjoitteet ohjattiin kaksi kertaa viikossa jääharjoitusten yhteydessä.
Tutkimustulosten mukaan liikkuvuus parani tilastollisesti merkitsevästi miltei jokaisella osa-alueella. Myös luistelunopeus parani tilastollisesti merkitsevästi. Liikkuvuuden ja luistelunopeuden muutokset eivät kuitenkaan saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä keskenään.
Jääkiekossa etuperinluistelu on pelaajien yleisin liikkumismuoto. Etuperinluistelussa merkittäviä tekijöitä ovat tasapainoinen luisteluasento, pitkät ja voimakkaat luistelupotkut, nopea ja oikea-aikainen potkufrekvenssi, sulava liukuvaihe sekä aktiivinen käsien ja ylävartalon käyttö. Optimaalisen painopisteen ja maksimaalisen voiman saamiseksi täytyy liikkuvuuden sallia lonkka-, polvi- ja nilkkanivelen ojentumisen.
Tutkimuksen toteutus sovitettiin KalPan B-juniorijoukkueen harjoitusohjelmaan tammi-maaliskuulle 2010. Tutkimuksen interventiojakson alussa ja lopussa suoritettiin liikkuvuus- ja luistelunopeusmittaukset. Kaikkiin mittauksiin osallistui 17 kohderyhmäläistä. Selkärangan liikkuvuus mitattiin Spinal Mouse -laitteella ja lonkkanivelen goniometrillä. Luistelunopeus mitattiin 30 metrin matkalta valokennoajanotolla. Interventiojaksolla toiminnalliset liikkuvuusharjoitteet ohjattiin kaksi kertaa viikossa jääharjoitusten yhteydessä.
Tutkimustulosten mukaan liikkuvuus parani tilastollisesti merkitsevästi miltei jokaisella osa-alueella. Myös luistelunopeus parani tilastollisesti merkitsevästi. Liikkuvuuden ja luistelunopeuden muutokset eivät kuitenkaan saavuttaneet tilastollista merkitsevyyttä keskenään.