Yhtenä kolmesta : Kelan toiminta työvoiman palvelukeskuksessa

Abstract

Työvoiman palvelukeskustoiminta alkoi Suomessa vuonna 2002. Toiminta käynnistyi hallituksen työllisyysohjelmasta ja perustuu keskushallintotason toimijoiden (TEM, STM, Kuntaliitto ja Kela) sopimukseen, jossa valtio ja kunnat yhteisrahoitteisesti sitoutuvat vaikeasti työllistyvien kuntoutus- ja työllisyyspalveluiden koordinoituun järjestämiseen. Toiminnan taustalla on Euroopan työllisyysstrategia, ja siihen osallistuvat käytännön tasolla paikalliset työhallinnon, kuntapuolen ja Kelan organisaatiot.

Tutkimuksessani selvitettiin erityisesti Kelan osallistumista TYP-toimintaan ja sen roolin mahdollista selkeyttämistä palvelukeskuksissa. Muita tutkimusaiheita olivat: mitkä ovat kokemukset yhteistyöstä, mitkä ovat Kelan resurssipanostukset suhteessa hyötyihin, pitäisikö käytäntöjä ja ohjeistuksia yhdenmukaistaa, onko Kelan toimintaa mahdollista tehostaa ja löytyikö hyviä käytäntöjä muille palvelukeskuksille jaettavaksi. Tutkimukseni näkökulma oli työvoiman palvelukeskuksessa työskentelevän kelalaisen.

Aineistoa kerättiin aikaisemmista tutkimustuloksista, luentomateriaaleista ja erilaisista dokumenteista palvelukeskuksista. Tutkimukseeni sisältyi kaksi varsinaista empiiristä tutkimusta: ryhmähaastattelu ja sähköpostikysely palvelukeskusten kelalaisille. Näiden lisäksi yhteistyötahojen edustajia haastateltiin niin kasvotusten kuin puhelimitsekin. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja saatuja vastauksia jaoteltiin ja verrattiin keskenään tapauskohtaisesti. Myös omakohtaista työn reflektointia hyödynnettiin muiden tutkimustulosten rinnalla.

Tutkimuksen päätuloksiksi saatiin, että toiminta vaihtelee suuresti eri puolilla Suomea, ohjeistuksia toivotaan yhteneväisimmiksi, mutta kuitenkin paikalliset olosuhteet huomioiden, ja yhteneväisiä käytäntöjä kaivataan asioiden dokumentointiin, seurantaan ja TYPPI-netin käyttöön. Samaa työtä tekevien kesken toivotaan yhteisiä työkokouksia vähintään kerran vuodessa. Yhteiset toimitilat työhallinnon, kuntapuolen ja Kelan kesken ovat edellytys tehokkaalle toiminnalle. Mikäli Kelan roolia halutaan selkeämmäksi, edellyttää se Kelan johdon päätöstä asiassa, tiedotusta ja tuen tarjoamista TYP-työtä tekeville kelalaisille.

The first Finnish Labour Service Center was established in 2002. The reason for establishment was in Government policy and nowadays operation is based on the contract of negotiation between main actors in central administration (Labour and Commercial Ministry´s, Social and Healthy Ministry´s, Association of Finnish Local and Regional authorities and Kela´s) wherein the contract, the state and municipalities promise to cooperate in financing assistance to people who have difficulties to get work, need rehabilitation or other co-operated services to reach work or otherwise better situation. The European employment strategy is behind the whole action, and employment offices, municipalities and Kela`s organisations are liable for local activities.

In this thesis, the focus is especially on finding out how Kela takes part in Service Centers and if it is possible to make Kela´s role brighter. Other themes were: what do people think about the co-operation, how much does Kela invest in Service Centers and how does it relate to output, is there any need to make practices and instructions more similar, is it possible to advance Kela´s operation to be more efficient and were there any good practices that should be shared to other Service Centers. The view of my study was the view of a Kela employee who works with customers and co-workers in Labour Service Centers.

The material was found in previous investigations, lectures and different documents from Labour Service Centers. The study included two structured empirical inquiries: an interview for a group and Webropol-questions to Kela´s Service Center workers. There were also other interviews to co-workers face to face or by phone. The research was qualitative and answers were qualified and compared case by case. Reflection of my own work was also used to compare inquiry results.

The main results from the research were that local operations vary very much in Finland. There is a need to standardize directions without forgetting local differencies, identical instructions are needed for documenting issues, monitoring and how to use so called TYPPI-net. Common staff meetings are required at least once in a year with the people involved in similar jobs. Shared workspaces are requirements for effective co-operation. If Kela wants a brighter role in Service Centers, it needs a decision by the management, communication and support to Kela´s people in Labour Service Centers.