Käytännön neuvoja ihopistonäytteenottoon : perehdytyskansio HYKS Lastenklinikan laboratorioon
Rajakari, Sonja (2010)
Rajakari, Sonja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102282749
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201102282749
Tiivistelmä
Onnistunut ihopistonäytteenotto on mahdollisimman kivuton potilaalle, ja tuloksena on laadukas
verinäyte, josta halutut analyysit on mahdollista tehdä. Näytteenottaja tarvitsee hyvän
perehdytyksen ja paljon käytännön kokemusta tullakseen hyväksi ihopistonäytteenotossa.
Ihopistonäytteitä otetaan paljon sekä perus- että erikoissairaanhoidon piirissä, joten aihe on
tärkeä.
Opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa perehdytysmateriaalia kansion muodossa bioanalyytikkoopiskelijoille,
uusille HUSLAB:n työntekijöille ja kaikille, jotka tarvitsevat tukea ja perehdytystä
lasten ihopistosnäytteenottoon. Työssä keskitytään lasten ja vastasyntyneiden ihopistonäytteenottoon.
Tarkoituksena on myös herättää omaa ajattelua ja ymmärrystä ihopistosnäytteenotosta.
Työtä varten keräsin tietoa HYKS:n Lastenklinikan laboratorion kokeneilta
näytteenottajilta haastatteluilla ja kyselylomakkeella.
Ennen haastatteluja lähetin näytteenottajille kyselylomakkeen, jossa kysyin heidän kokemustaan
ihopistonäytteenotosta vuosina, ja millaisen koulutuksen he ovat saaneet ihopistonäytteenottoon.
Haastateltavat vastasivat nimettömästi. Haastatteluissa ihopistonäytteenotto
käytiin läpi vaihe vaiheelta, ja näytteenottajat antoivat hyviä käytännön neuvoja jokaiseen
vaiheeseen. Nämä vaiheet olivat missä tilanteissa voidaan ottaa näyte ihopistona, esivalmistelu,
lämmittäminen, puhdistaminen ja pistäminen, näytteen kerääminen ja putken käsittely,
jälkihoito, ja potilaan käyttäytyminen näytteenottotilanteessa. Jokaisesta vaiheesta sain käytännöllisiä,
yksityiskohtaisia käytännön neuvoja ihopistonäytteenottoon. Haastatteluihin osallistui
kahdeksan kokenutta Lastenklinikan laboratorion näytteenottajaa.
Opinnäytetyö jakautui kolmeen työvaiheeseen, joista jokainen huipentui seminaariin. Jäsentelyvaiheessa
tein tiedonhakua ihopistonäytteenotosta, ja työn tavoitteita ja tarkoitusta tarkennettiin
ohjaajien kanssa.
Suunnitelmavaiheessa laadin kyselylomakkeen ja haastattelurungon, joiden pohjalta pidettiin
kaksi ryhmähaastattelua Lastenklinikan laboratoriossa.
Toteuttamisvaiheessa kokosin perehdytyskansion ja kirjoitin opinnäytetyön. Kansioon kokosin
haastatteluista saadut käytännön neuvot ja löytämääni lähdemateriaalia ihopistonäytteenotosta.
Kaikissa työvaiheissa sain ohjausta ja palautetta ohjaajilta.
verinäyte, josta halutut analyysit on mahdollista tehdä. Näytteenottaja tarvitsee hyvän
perehdytyksen ja paljon käytännön kokemusta tullakseen hyväksi ihopistonäytteenotossa.
Ihopistonäytteitä otetaan paljon sekä perus- että erikoissairaanhoidon piirissä, joten aihe on
tärkeä.
Opinnäytetyön tarkoitus on tuottaa perehdytysmateriaalia kansion muodossa bioanalyytikkoopiskelijoille,
uusille HUSLAB:n työntekijöille ja kaikille, jotka tarvitsevat tukea ja perehdytystä
lasten ihopistosnäytteenottoon. Työssä keskitytään lasten ja vastasyntyneiden ihopistonäytteenottoon.
Tarkoituksena on myös herättää omaa ajattelua ja ymmärrystä ihopistosnäytteenotosta.
Työtä varten keräsin tietoa HYKS:n Lastenklinikan laboratorion kokeneilta
näytteenottajilta haastatteluilla ja kyselylomakkeella.
Ennen haastatteluja lähetin näytteenottajille kyselylomakkeen, jossa kysyin heidän kokemustaan
ihopistonäytteenotosta vuosina, ja millaisen koulutuksen he ovat saaneet ihopistonäytteenottoon.
Haastateltavat vastasivat nimettömästi. Haastatteluissa ihopistonäytteenotto
käytiin läpi vaihe vaiheelta, ja näytteenottajat antoivat hyviä käytännön neuvoja jokaiseen
vaiheeseen. Nämä vaiheet olivat missä tilanteissa voidaan ottaa näyte ihopistona, esivalmistelu,
lämmittäminen, puhdistaminen ja pistäminen, näytteen kerääminen ja putken käsittely,
jälkihoito, ja potilaan käyttäytyminen näytteenottotilanteessa. Jokaisesta vaiheesta sain käytännöllisiä,
yksityiskohtaisia käytännön neuvoja ihopistonäytteenottoon. Haastatteluihin osallistui
kahdeksan kokenutta Lastenklinikan laboratorion näytteenottajaa.
Opinnäytetyö jakautui kolmeen työvaiheeseen, joista jokainen huipentui seminaariin. Jäsentelyvaiheessa
tein tiedonhakua ihopistonäytteenotosta, ja työn tavoitteita ja tarkoitusta tarkennettiin
ohjaajien kanssa.
Suunnitelmavaiheessa laadin kyselylomakkeen ja haastattelurungon, joiden pohjalta pidettiin
kaksi ryhmähaastattelua Lastenklinikan laboratoriossa.
Toteuttamisvaiheessa kokosin perehdytyskansion ja kirjoitin opinnäytetyön. Kansioon kokosin
haastatteluista saadut käytännön neuvot ja löytämääni lähdemateriaalia ihopistonäytteenotosta.
Kaikissa työvaiheissa sain ohjausta ja palautetta ohjaajilta.